Voi helvetti... taidan olla lesbo...

Kaippa hänelläkin pitäis olla oikeus päättää minkälaisen puolison kanssa haluaa elää. Ja teette pohdinnat ja ratkaisut yhdessä!

tietääkö hän jo biseksuaalisuudestasi joten mahdollinen lesbous ei tulisi täytenä yllätyksenä? ja vaikka miehesi ei asiaa entuudestaan tietäisikään niin hänen pitää saada tietää ennen häitä. on todella epäreilua mennä naimisiin niin että jo sanoessaan " tahdon" epäilee omaa tahtomistaan...



jos yhdessä päädytte häiden perumiseen niin tehkää sitten reippaasti niin, parempi sukulaisten äimistely nyt kuin ero ensi kesänä.

ei se intohimo katos säily, olet sitten miehen tai naisen kanssa.

Siis olen nyt tajunnut että en olekaan bi niinkuin olen ajatellut vaan taidan olla lesbo.

Mitä hittoa minä teen? Meillä on miehen kanssa kaksi lasta ja asuntolaina, häät ihan kohta. Auttakaa... Mutta en tosiaan tiedä pystynkö/haluanko olla miehen kanssa loppuikääni...



ja joo en ole porvoosta...

Mutta ehkäpä sulla on vaan tavallista luovempi hääpaniikki päällä.

Minulla on ollut naisjuttuja, mutta vakituiseen suhteeseen päädyin miehen kanssa koska niin vaan " kuuluu" tehdä.

Orgasmia en ole saanut mieheni (tai kenenkään muunkaan miehen kanssa) ikinä.

Nyt äsken surffailin itseni eräälle lesbojen keskustelu sivulle ja aloin miettimään että mitä helvettiä minä olen tekemässä. Naisen kanssa minun kuuluisi olla...

Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä??



ap

Joko toi palstan uskis on löytänyt sut ja uhannut helvetillä?



Minkähän ikäinen lapsi on... Ei tiedä mitä tuohon sanois. Ei sun mies tykkäis kimppakivasta, niin että otatte kolmannen pyörän mukaan. Naisen tietysti.

Meillä on 2 lasta 3v ja vauva. Ja miestäkin kiinnostaisi kyllä kolmas pyörä, mutta minä en haluaisi naisesta vain seksiä. Kaipaan ihan sitä arkea toisen naisen kanssa, se on vaan niin erilaista kuin miehen kanssa...



Tuntuu nyt sille että petän miestäni jo pelkästään ajattelemalla, ja mietin onko oikein mennä naimisiin jos kuitenkin on näin isoja epäilyksiä.



ap

naimisiin mennyt saatikka lapsia hankkinut.

Heivaa se äijäs pellolle ja tuu tänne mun luo. Mä viskaan omani pihalle, miehen siis.

Ajatukset on ihan samat ku sulla, elämäntilannekin. Tosin mä olen jo naimisiin ehtinyt ja lapsiakin on tuplaten enemmän kuin sulla.



.. mut tosissaan, pahan pistit joo.

En mä tiedä mitä sun pitäis tehdä. Ite oon miettinyt, ettei naimisiin olis pitänyt mennä.

Vaikka tuntuu etten voi näin koskaan olla täysin onnellinen niin olen kyllä todella itsekäs jos laitan oman onneni lasteni edelle.

Tää on niin vaikeaa..



ap

hakeudu hoitoon

Uskisten höpöhöpöjuttuja lukuunottamatta

Voisin vaikka mennäkkin, jos sitten voisin olla onnellinen mieheni kanssa... Mutta en kyllä mihinkään uskovaisten käännytyskurssille ole menossa.



ap

Eli siis pitää yllä perhettä vaikka itse tuntee olevansa väärässä paikassa. Eroat, niin on parempi. Toivottavasti löydät naisen itsellesi ja rauhan mielellesi. Mutta ole nyt tarkkana, ettet vaan hätäile lesboutesi kanssa... Häät on peruttavissa, eroaminen aina vaikeampaa.

Mieti mielessäsi jotain naista, jonka tunnet ja johon olet ihastunut:



a) haluatko naista vain seksuaalisesti

b) haluatko seksin lisäksi olla naisen lähellä, jakaa arjen hänen kanssaan





Jos vastaat b olet homoseksuaali, jos taas a niin haluat vain kokeilla.

Ehkä sitä eroamista voi vielä harkita, tunnustele kaikessa rauhassa tuntemuksiasi, kenties puhut asiasta ystäviesi (miehen?) kanssa jne. Jos lopputulos kuitenkin on se, että olet lesbo, on kaikille osapuolille reilua että myönnät sen ja toimit sen mukaisesti. Voimia

Asut miehen kanssa, olet tehnyt kaksi lasta (mikä on ihan eri asia kuin yksi) ja suunnittelet avioliittoa... Tuo kaikki ei voi perustua vain siihen että " niin kuuluu tehdä" .



Hääpanikoit. Etsit itseäsi, kuten tietysti ennen häitä kannattaakin tehdä. Mutta entä jos nyt katsoisit niitä lapsiasi? Näet heissä kuitenkin tämänhetkisen elämäsi ytimen. Ehkä ajatus elämästä naisen kanssa saa kypsyä tämän pikkulapsivaiheen yli?



Enkä siis ole ohjaamassa sinua lesboudesta poispäin, itsekin oon jotain sellaista, minusta vain todella kuulosti että nyt ei ole oikea hetki.

Läheisyys ja kaikki on naisen kanssa niin erilaista. Tietysti seksikin on naisten kanssa parempaa, tyydyttävämpää.



Ja olen siis ollut naisten kanssa (sinä joka epäilit että jos haluan vain kokeilla).



Tuntuu kyllä kauhealle perua häät. Tai erota miehestä, kuitenkin häntä rakastan, mutta ihan väärällä tavalla. Rakastan miestäni kuin rakasta ystävää, en intohimoisesti kuten puolisoa. Mutta riittääkö se? Meillä ei ole koskaan ollut mitään huumaa, tavattiin ja oli ihan kivaa yhdessä ja jotenkin vaan ollaan edetty ihan ympäristön odotusten mukaan, mentiin kihloihin tehtiin lapsi, 3 vuoden ikäerolla toinen, päätettiin häät jne..

Entä jos perun häät ja tämä onkin vain hääpaniikkia? Entä jos en peru ja tämä ei olekaan...



ap