Miksi en osaa olla luontevasti miesten kanssa?

Pystyn juttelemaan mistä vaan, mutta kun huomaan, että hei sillä on mielessä mun tissit, jotka on sivumennen sanoen liian isot, en keksi enää mitään luontevaa sanottavaa.

Olis kiva kun olis miespuolisia kavereina. Duunissa menen suurinpiirtein paniikkiin jos miespuolinen pyytää mua vaikka röökiseuraksi. Naisten kanssa ei mitään ongelmaa mennä..

Olenkin aina haaveilllut, että mulla olisi veli, ettäolisin sen myötä oppinut olemaan miesten seurassa. miehen kavereiden kanssa en ole tekemisissä, kun en osaa puhua niille mitään..Sujuvasti osaan olla tekemisissä isäni ja siskon miehen kanssa. Ja töissä, kun välillä on ollut miespuolisia työkavereita (naisvaltainen ala, miehiä on harvoin..), kun saan ensin tutustua rauhassa. On tämä ehkä iän myötä helpottanut, nuorempana suurinpiirtein valahdin punaiseksi ja aloin änkyttää, kun mies tuli vastaan kadulla..=) No, vähän kärjistettynä, mutta..

Suurin syy mun ujouteen oli varmaan se, että mua kiusattiin koulussa :( En vielä parikymppisenäkään osannut puhua miehille mitään. Treffit oli tuskaa, koska ajattelin, että mies ei oikeasti pidä minusta ja olen läski ja ruma. Poikaystäviä ei paljon ollut. Sitten tuli ihana mieheni, joka sai itsetuntoni kasvamaan huimasti. Lisäksi pari vuotta sitten tapasin yhden minua kiusanneen pojan, joka kertoi, että oli ollut ihastunut minuun koulussa. Tällä hetkellä olen miesvaltaisessa työpaikassa, joka oli aluksi melkoista sokkihoitoa. Mutta olen saanut monesta työkaverista nyt ystävän.

Oon aina tullut miesten kanssa tosi hyvin juttuun, pitkään suurin osa kavereistani oli miehiä. Naisia sen sijaan olen vähän pelännyt, ne on mun mielestä ilkeitä. On mulla naisia ystävinä, mutta kärjistetysti sanottuna mun ystävät on naisia ja kaverit miehiä. Kavereina mulla ei naisia juurikaan ole.



Miehillä on myös usein tapana olla isommissa porukoissa ja siitäkin tykkään. Kahden kesken on tylsä olla ulkona tms, olen kai sitten vähän laumasielu.. ;)

Täällä sama ongelma. Miehen ja hänen muutaman kaverin kanssa ok ja töissä sujuu työasiat miesten kanssa ok, mut small talk ym. erityisesti vieraampien miesten kanssa on ihan tuskaa kun yrittää keksiä jotain sanottavaa. Inhoan noloja hiljaisia hetkiä ja sit usein tuntuukin että laukasen jotain typerää kun yritän olla muka rento ja " vitsikäs" . Baarissa en osaa olla miesten kanssa ollenkaan, jos esim. ollaan työporukalla ulkona ja muut naiset häipyneet en osaa olla vaan miesten kanssa. En tiedä mitä puhua ja olo väkinäinen, lähdenkin sit ennemmin kotiin. Isommassa porukassa ei mitään ongelmaa jutella myös miesten kanssa. Minulla luulen johtuvan huonosta itsetunnosta ja jostain alitajuntaisesta torjutuksi tulemisen pelosta.