Onko säälittävää olla 25 ja töissä puhelinmyynnissä?

varsinainen päätyö, niin onhan se ehkä vähän säälittävää...

musta ihan hyvä että on työtä, jos ei ole saanut muuta ja ottanut tuon työn, mitäs säälittävää siinä on? jos sitten vielä huomaa viihtyvänsä siellä ja tienaakin rahansa, niin miksi pitäisi lopettaa tai vaihtaa "ihmisten mielestä parempaan" työhön jos tykkää tehdä tuota mitä tekee nyt?

Jos ei ole mitään koulutusta, ei ole hakenut mihinkään oppilaitokseen, eikä muutakaan suunnitelmaa, ON säälittävää.

Mutta jos vain kesätyö/opiskelun ohessa tai muu tietoinen väliaikainen ratkaisu, niin onhan se hyvä että on jotain työtä.



Mun yksi tuttu oli n. 30 vuotiaana puhelinmyyjänä... ja ei siis koulutusta/muuta suunnitelmaa jne....

Työttömät luuserit (jotka eivät edes yritä saada töitä) sen sijaan ovat säälittäviä.

Säälittävämpää voi olla ison konsernin johdossa, jos elämä ei ole mitä haluaa.



Jos on 25 ja nauttii työstään niin mitä säälittävää siinä on?



Onni ei ole johdannainen työnkuvaan, vaan siitä mimmonen on asenteeltaan. Johan 25- vuotiaalla on työikää rutkasti edessä. Myyntitykkinä tai muuna.