Lue keskustelun säännöt.
Mä en haluakaan (?) toista lasta... kohtalotovereita?
02.06.2007 |
Esikoinen syntyi 5v sitten ja toista ollaan yritetty aktiivisesti 2,5 vuotta. Hoidoissa ollaan oltu reilu vuosi. Kolme inssiä tehty. Nyt olis syksyllä tarkoitus aloittaa IVF: t, mutta mulla ihan sellainen olo etten jaksa/ halua/ viitsi niihin lähteä. Vauvakuumekin helpottanut. Enää ei niin väliksi.
Onkohan aito tuntemus vai joku vaiheeseen kuuluva outo sivuilmiö???
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mies halusi ehdottomasti käydä läpi kaikki mahdolliset keinot, ettei sitten myöhemmin kaduttaisi ja mietityttäisi, että mitäs jos sittenkin, sitten kun se jo olisi iänkin puolesta liian myöhäistä. Minä olisin ollut ihan tyytyväinen siihen esikoiseenkin. Mutta miehen takia suostuin ja IVF:ää kokeiltiin ensin tuoresiirtona (ei tärpännyt), sitten parin kuukauden päästä PAS (pakastetun alkion siirto) ja molemmat sulatuksesta selviytyneet alkiot siirrettiin. Ja molemmat kiinnittyivät, eli meistä tulikin sitten kertaheitolla kolmelapsinen perhe... Enkä yhtään katunut että olin hoitoihin lähtenyt, päinvastoin!
Miettikää siis tarkkaan, mitä elämältä haluatte, ja mihin asti olette valmiit menemään saadaksenne haluamanne. Muuten, se IVF ei ollut ollenkaan niin rasittava tai kamala tai hankala kuin luulin, korkeintaan vähän epämukava.