Lapseni kasvoivat kotona - ja hyviksi kasvoivatkin

Olen eri mieltä kuin nykyinen ajatus tuntuu olevan lasten päivähoidosta. Onko sen taustalla oikeasti lapsen etu vaiko poliittisia ja taloudellisia syitä? Oma äitini, joka teki elämäntyönsä päiväkodin johtajana, sanoi aikoinaan minulle painavasti: älä laita lasta tarhaan.

Oma esikoispoikani meni vasta eskariin, oli siihen asti kotona hoitajan ja pikkuvelin kanssa. Aamupäivisin molemmat olivat kerhossa ja sitä ennen puistotädillä ja lisäksi oli muuta vastaavaa toimintaa. Molemmat kävivät mm. muskarissa ja sitten oli jotain liikuntatouhua. Muistaakseni yhtenäkään päivänä ei oltu "vain kotona".

En raaskinut laittaa pieniäni päiväkotiin, koska halusin, että he saavat olla pienellä porukalla kotona, jossa aamut ja muut touhut olivat rauhallisempia. Halusin, että heillä on tuttu vakihoitaja ja että he saavat jakamattoman huomion. Hoitajat vaihtuivat pari kertaa, mutta jokainen oli omalla tavallaan hyvä, yksi esim. oli erittäin musikaalinen ja toinen todella monipuolisesti taiteellinen.

Se maksoi tietenkin, ja lisäksi jouduin nousemaan kello 5 tekemään lounasta pojille ja hoitajalle.