Onko neuroepätyypillisenä parempi hankkia lapsi toisen samanlaisen vai neurotyypillisen kanssa?
Jos ajattelee lapsen etua. Ensimmäisessä vaihtoehdossa luultavasti kestävämpi parisuhde. Jälkimmäisessä ehkä onneton parisuhde joka hajoaa, mutta lapsella paremman mahdollisuudet saada neurotyypilliset geenit ja siten monipuolisemmat mahdollisuudet pärjätä elämässä.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Meikäläisellä kaksi nepsyä vanhempaa, jotka erosivat ollessani taapero. Molemmat impulsiivisia, nautinnon hakijoita, alkoholisteja, elämässä masentuneita ja luovuttaneita. Mielenkiintoisia persoonia mutta ei heistä kyllä ihanteellisiksi vanhemmiksi ollut... eikä se mitään koska varmasti yrittivät parhaansa.
Vastasit itsellesi. Näkee mistä olet siinnyt.
Pitää hatkita vakavasti, hankkiiko lapsia. Jos onnistuu saamaan vakaan suhteen, niin ehkä.
Monessa tapauksessa lähes koko suku on nepsyjä.
Niin on myös oma sukuni ja puolisoni suku. Tämä saatiin tietää vasta kun nuorin lapsistamme sai autismidiagnoosin. Vasta sen jälkeen hoksattiin, että lähes kaikilla kummassakin suvussa on todella paljon autismipiirteitä. Muutamalla on myös ADHD-diagnoosi.
Erikoisinta tässä on se, että kummassakin suvussa on useita työelämässä hyvin menestyviä henkilöitä. Mutta sitten on heitäkin, jotka ovat kokeneet loppuunpalamisen ja syrjäytyneet. Ihmisillä menee joko todella hyvin tai todella huonosti. Sellaisia tavallisia keskivertotyyppejä ei ole ollenkaan.
AP:lle sanoisin, että ei kannata liikaa laskelmoida. Perhe kannattaa perustaa sellaisen ihmisen kanssa, joka tuntuu oikealta ja jonka kanssa haluaa saada lapsia.
Meikäläisellä kaksi nepsyä vanhempaa, jotka erosivat ollessani taapero. Molemmat impulsiivisia, nautinnon hakijoita, alkoholisteja, elämässä masentuneita ja luovuttaneita. Mielenkiintoisia persoonia mutta ei heistä kyllä ihanteellisiksi vanhemmiksi ollut... eikä se mitään koska varmasti yrittivät parhaansa.