1v4kk raivarit!!!!??
Poika on ollut oikeestaan jo muutaman kuukauden ihan mahdoton.
Saa raivareita pienimmistäkin asioista. Syöttötuolissa ei halua istua, eikä kunnolla syödäkään, vaipanvaihdossa raivoaa kun ei halua pysyä paikallaan tai kun en anna saippuaa yms käteen. Jos otan jotain pois kädestä niin taas hirveä raivari ja ihan jo perusluonne on muuttunut " valittavaksi" . Koko ajan " valittaa pikkusen" ...ei viihdy hetkeäkään lelujensa kanssa tms. että saisi edes ruokaa laitettua..
Raivarit ovat tosi kovia, hän kiljuu ja itkee kunnolla mutta saattaa lopettaa kun seinään kun hänelle antaa jotain muuta ajateltavaa mutta pian valitus ja marina taas jatkuvat..Olen miettinyt että jos nukkuu liian vähän, mutta min 12h /vrk joten eikai se tän ikäiselle liian vähän ole..eikä kuitenkaan vaikuta väsyneeltä, ainoastaan kiukkuaa..
Tosi raskaaksi on aika hänen kanssaan käynyt ja olen huomaamattani alkanut aina edellisiltana valmistelemaan kaikki valmiiksi, ulkovaatteet, kauppalapun tai mitä nyt tehdäänkin koska hän ei aamuisin jaksa yhtään odottaa ja olla itsekseen..koko ajan roikkuu lahkeessa ja suurimmaksi osaksi valittaa tai raivoaa. (ulkona jaksaa olla ihan hyvin..)
En edes koskaan ole oikein jättänyt häntä yksin leikkimään koska ei ole ennenkään viihtynyt mutta vaikka liekkisin hänen kanssaan ,hän leikkiessäkin on alkanut viskomaan puupalikoita kovalla voimalla ja pieni raivo on siinäkin päällä koko ajan, ei oikein keskity leikkimään..kieltoja hän ei kuuntele ollenkaan ja jos täytyy oiken kovaa komentaa niin silloin hän rupeaa itkemään..
Mitä tää oikein on?? mistä tämä perusnegatiivisuus ja raivo? hampaita on kyllä tullut ja tulossa mutta eikai nekään kuukausikaupalla vaivaa...
Kyllä töissä olisi helpompaa...
anteeksi valitus..onko kellään edes yhtään samanlaista??tämä äiti alkaa olla kypsä.
Kommentit (3)
Ettei olisi piilevä korvatulehdus ärsyttämässä.
Kuulunee tosiaan tähän ikään ja luonnekin on varmaan osasyynä, toiset on leppoisampia ja toisilla enempi tahdonvoimaa. Meillä voi joskus olla esim. aamupäivä aika mahdotonta narinaa, kiukuttelua, itkeskelyä ymv, mutta iltapäivällä neiti on aurinkoinen ja ihana. Myös päivät vaihtelevat paljon. Välillä ovat siis hermot koetuksella, mutta olen ajatellut että minun kärsimättömälle (mistähän tyttö on luonnetta perinyt siis...) luonteelleni tämä tekee tosi terää. On pakko kehittää itseään ja kärsivällisyyttä, ja niellä oma kiukku :)
Meillä hampaat olivat jo tulleet, kun pahempi vaihe alkoi, mutta varmasti ne voivat vaikuttaa osaltaan lisäten epämääräistä kitinää ja itkua lapsella. Ei ole helppoa pienelläkään, kun hampuihin voi sattua ja raivostuttaa, kiukuttaa ja ei osaa vielä puhua. Eli lapsellekin on hämmentävä vaihe, ja pieni maailma myrskyää.
Varmaan tosiaan kannattaa tarkistuttaa, ettei korvatulehdusta tai muuta taustalla, kuten joku neuvoi.
Luin jonkin aikaa sitten jostakin hyvää asiaa siitä, kuinka tärkeää on rakastaa lasta ja siis osoittaa sitä hänelle silloinkin, kun tuntuu että hän ei sitä niin " ansaitse" . Ja kuinka kärsivällisen suhtautumisen ja rakastavan vaivannäön saa aikanaan monin verroin takaisin sillä, että lapsi on saanut kokea olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi. Se kantaa häntä koko elämän. Jotenkin noin se meni ja varmaan pitää kyllä paikkansa.
Kyl se tästä taas helpottaa ja kokoajan lapsemme oppivat itseään ilmaisemaan paremmin. Voimia ja iloa sinun ja kaikkien pikku uhmailijoiden päiviin. Mene välillä käymään töissä keikalla tai kuuntelemassa työkavereiden juttuja, niin eiköhän ole taas kuitenkin kivempi olla kotona :)
t. äiti ja poika 1 v 2 kk <