Lapsella huonoja kavereita

Millä tavalla huonoja? Vapettajia, huumeidenkäyttäjiä, koululintsareita vai mitä?

Isoin ongelma on se että he aiheuttaa lähes päivittäin pahaa mieltä mun lapselle. Sellaista vitsien muotoon piilotettua alaspäin painamista se tuntuu olevan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Isoin ongelma on se että he aiheuttaa lähes päivittäin pahaa mieltä mun lapselle. Sellaista vitsien muotoon piilotettua alaspäin painamista se tuntuu olevan. Ap

Sellaista ei tarvitse sietää, koska on olemassa myös ihmisiä, jotka eivät paina ketään alas. Kannusta edelleen uusiin harrastuksiin ja tutustuta muihin saman ikäisiin.

Aloita hänelle uusi harrastus

Vierailija kirjoitti:

Isoin ongelma on se että he aiheuttaa lähes päivittäin pahaa mieltä mun lapselle. Sellaista vitsien muotoon piilotettua alaspäin painamista se tuntuu olevan. Ap

Voi ei. Lapsi tarvitsisi vahvemman itsetunnon irtautua tuollaisesta. Tyttäreni teki tämän tempun kahdeksannella luokalla, että jätti koko silloisen kaveriporukan ja tutustui luokan  priimuksiin paremmin. Nykyään käyvät lukiota yhdessä näiden kanssa, kun edeltävä alaspäin painava tyttöjengi päätyi ties minne kumppiluokalle.

Jälkikäteen ajateltuna tuo oli sangen rohkea veto irtautua ns. tyhjän päälle.

Hienoa, että kannustat harrastusten kautta parempiin porukoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoin ongelma on se että he aiheuttaa lähes päivittäin pahaa mieltä mun lapselle. Sellaista vitsien muotoon piilotettua alaspäin painamista se tuntuu olevan. Ap

Sellaista ei tarvitse sietää, koska on olemassa myös ihmisiä, jotka eivät paina ketään alas. Kannusta edelleen uusiin harrastuksiin ja tutustuta muihin saman ikäisiin.

Ei hän suostu edes kokeilemaan mitään harrastusta kun sinne pitäisi mennä yksin. Eikä muutenkaan halua jäädä yksin. Sitä hän kai eniten pelkää ja siksi vanhojen kavereiden kanssa roikkuu vaikka paha mieli siellä vain tulee. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoin ongelma on se että he aiheuttaa lähes päivittäin pahaa mieltä mun lapselle. Sellaista vitsien muotoon piilotettua alaspäin painamista se tuntuu olevan. Ap

Voi ei. Lapsi tarvitsisi vahvemman itsetunnon irtautua tuollaisesta. Tyttäreni teki tämän tempun kahdeksannella luokalla, että jätti koko silloisen kaveriporukan ja tutustui luokan  priimuksiin paremmin. Nykyään käyvät lukiota yhdessä näiden kanssa, kun edeltävä alaspäin painava tyttöjengi päätyi ties minne kumppiluokalle.

Jälkikäteen ajateltuna tuo oli sangen rohkea veto irtautua ns. tyhjän päälle.

Hienoa, että kannustat harrastusten kautta parempiin porukoihin.

Niin tarvitsisi. Ongelma on se, että hän antaa itseään kohdella huonosti. Poika on sanonu itsekin mulle että on ennemmin muiden kanssa kuin yksin. Antaa toisten kiusata ja nauraa hänelle kunhan ei jää yksin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoin ongelma on se että he aiheuttaa lähes päivittäin pahaa mieltä mun lapselle. Sellaista vitsien muotoon piilotettua alaspäin painamista se tuntuu olevan. Ap

Sellaista ei tarvitse sietää, koska on olemassa myös ihmisiä, jotka eivät paina ketään alas. Kannusta edelleen uusiin harrastuksiin ja tutustuta muihin saman ikäisiin.

Ei hän suostu edes kokeilemaan mitään harrastusta kun sinne pitäisi mennä yksin. Eikä muutenkaan halua jäädä yksin. Sitä hän kai eniten pelkää ja siksi vanhojen kavereiden kanssa roikkuu vaikka paha mieli siellä vain tulee. Ap

Raastavaa katsella tuota vanhempana vieressä. Ei tuossa auta muu kuin että lapsi ”maksaa oppimisrahat”. Jos ei ole pokkaa puolustaa itseään niin jalkoihin siinä jää. Saisikohan itsetuntoa jotenkin kohennettua. On todella tärkeää oppia sanomaan ei.

Huonot kaverit on usein syy sille, että nuori ajautuu sivuraiteille ja rikollisuuteen.

Kuulostaa varmaan aika radikaalilta ehdotukselta, mutta onnistuuko koulun vaihto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoin ongelma on se että he aiheuttaa lähes päivittäin pahaa mieltä mun lapselle. Sellaista vitsien muotoon piilotettua alaspäin painamista se tuntuu olevan. Ap

Sellaista ei tarvitse sietää, koska on olemassa myös ihmisiä, jotka eivät paina ketään alas. Kannusta edelleen uusiin harrastuksiin ja tutustuta muihin saman ikäisiin.

Ei hän suostu edes kokeilemaan mitään harrastusta kun sinne pitäisi mennä yksin. Eikä muutenkaan halua jäädä yksin. Sitä hän kai eniten pelkää ja siksi vanhojen kavereiden kanssa roikkuu vaikka paha mieli siellä vain tulee. Ap

Raastavaa katsella tuota vanhempana vieressä. Ei tuossa auta muu kuin että lapsi ”maksaa oppimisrahat”. Jos ei ole pokkaa puolustaa itseään niin jalkoihin siinä jää. Saisikohan itsetuntoa jotenkin kohennettua. On todella tärkeää oppia sanomaan ei.

Niin on. Mun sydän on ihan rikki. Kun pitää tätä seurata eikä apua oteta vastaan. Ei hän kai koe olevansa tarpeeksi arvokas. Hirveää nähdä kun toisen itsetunto on romuttunut kesän aikana ihan silmissä. Ap

En tiedä minkä ikäinen poika on, mutta valitettava tosiasia on, että pojat ja miehet tottelevat voimaa ja kokoa. Sopisiko hänelle lihaskuntoharjoittelu? Miten pärjää liikunnassa? Ja miten tämän vielä saisi iskostettua motivaatioksi treenata.

Kutsu kotiin sellaisia ystäviä, jotka ovat kunnollisia. Kuitenkin sellaisiakin vielä löytyy. Sekin voisi auttaa, jos kutsut vanhempia ihmisiä kylään. Elämäntarinoiden kuunteleminen vahvistaa ja auttaa löytämään toimintakeinoja. Tiedä vaikka teillä on sellaisia iäkkäitä ystäviä, jotka ovat nuorena kokeneet samanlaista, kuin lapsi. Monipuolisesti kaikenikäisiä ystävällisiä ja viisaita ystäviä ympärille, niin lapsestasi kasvaa viisas yksilö. Sanassakin sanotaan, että "hae viisaiden seuraa, niin viisastut, pahoin käy, jos lyöttäydyt typerien joukkoon." Yst.t. ev-lut.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa varmaan aika radikaalilta ehdotukselta, mutta onnistuuko koulun vaihto?

Toisaalta siinä on se vaara että kiusaamista on sielläkin. Jos sinne mennessä on rakentanut itsetuntonsa siten että sopeutuu joukkoon hinnalla millä hyvänsä, niin ei se hyvää ennusta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa varmaan aika radikaalilta ehdotukselta, mutta onnistuuko koulun vaihto?

Toki jos tilanne ei tästä muilla keinoin onnistu. Se vaatii muuton mutta jos se on ainoa keino, se pitää tehdä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa varmaan aika radikaalilta ehdotukselta, mutta onnistuuko koulun vaihto?

Toisaalta siinä on se vaara että kiusaamista on sielläkin. Jos sinne mennessä on rakentanut itsetuntonsa siten että sopeutuu joukkoon hinnalla millä hyvänsä, niin ei se hyvää ennusta.

Tämä on aivan totta. Toisaalta, lyttäämisen kierteestä voi päästä eroon ja jos hän sattuu pääsemään fiksuihin porukoihin niin alkaa se itsetuntokin vahvistua. 

Auttaisikohan joki miessakit-järjestö vaikka tarjoamaan jonkun nuoren miehen seuraa? Jos saisi hyväksyntää isoilta pojilta niin sehän on nannaa nuoren itsetunnolle.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa varmaan aika radikaalilta ehdotukselta, mutta onnistuuko koulun vaihto?

Ajattelin samaa,  ihan sydämeen sattuu ap:n äidin huoli. Koulun vaihto on toki iso asia, jos lapsi  on arka saamaan uusia kavereita, tutustumaan uusiin ihmisiin. Auttaisi ehkä jos tuntisi näiden lasten perheitä, millaisia taustoja lapsilla, josko ylireagoit. Entä lapsen opettajat, olisiko heistä apua?

Onko kyseessä kateus, joka purkautuu ilkeytenä, kiusaamisena?

Ymmärrän senkin, että jos vanhempana alkaa liikaa penkomaan ja kyselemään.  lapsi ei kerro kaikkea ja tilanne vain pahenee. 

Kyllä selviätte, kun välität rakastat lastasi!!!!

Onko jotain asiaa, jossa poika on lahjakas tai on kiinnostunut? Tai on ollut kiinnostunut ennen tätä huonoa porukkaa? Tärkeää olisi kaivella lapsesta nyt ne positiiviset puolet ja korostaa oikein paljon niitä. Kaverit jos huomaavat tämän, että toisella on ihan oma polku eikä apinoi kaikkea mitä kingit tekevät, niin hän olisi jo tosi pitkällä oman egonsa suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoin ongelma on se että he aiheuttaa lähes päivittäin pahaa mieltä mun lapselle. Sellaista vitsien muotoon piilotettua alaspäin painamista se tuntuu olevan. Ap

Sellaista ei tarvitse sietää, koska on olemassa myös ihmisiä, jotka eivät paina ketään alas. Kannusta edelleen uusiin harrastuksiin ja tutustuta muihin saman ikäisiin.

Ei hän suostu edes kokeilemaan mitään harrastusta kun sinne pitäisi mennä yksin. Eikä muutenkaan halua jäädä yksin. Sitä hän kai eniten pelkää ja siksi vanhojen kavereiden kanssa roikkuu vaikka paha mieli siellä vain tulee. Ap

Raastavaa katsella tuota vanhempana vieressä. Ei tuossa auta muu kuin että lapsi ”maksaa oppimisrahat”. Jos ei ole pokkaa puolustaa itseään niin jalkoihin siinä jää. Saisikohan itsetuntoa jotenkin kohennettua. On todella tärkeää oppia sanomaan ei.

Niin on. Mun sydän on ihan rikki. Kun pitää tätä seurata eikä apua oteta vastaan. Ei hän kai koe olevansa tarpeeksi arvokas. Hirveää nähdä kun toisen itsetunto on romuttunut kesän aikana ihan silmissä. Ap

Itse otin yhteyttä aikanaan nuorisoa auttavaan henkilöön, joka kirjoitti lapselleni. Toki kysyin lapseltani, saanko toimia niin ja tämän miehen kannustus auttoi lastani. Yh äitinä huoli ja suru oli niin suurta, että tein kaikkeni, kuten varmasti jokainen meistä.

Onko tässä koko luokan pojat samassa porukassa?