Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä tutuissa sellaisia ihmisiä joille täytyy kauheasti perustella jotain niin ei enää kerro tekemisiään kun alkaa aina tivata miksi?
30.08.2026 |
En ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota ennen kuin nyt että yksi työkaveri, aina jos hänelle kertoo yhtään mistään vaikka tulevasta lomareissusta, vaikka elokuvasta mitä aiot mennä katsomaan niin tämä oikein alkaa taivastelemaan että "Miksi sinä sinne menet?" oikein ihmetellen ja hämmästellen.
En jaksaisi perustella omia valintojani enää yhtään tuolle ihmiselle kun ei ne sille kuulu.
Normaalisti jos tällaisia jutellaan vaikka kahvipöydässä, toiset kertoo omia kokemuksiaan tai vastaavaa.
Tuollainen tivaaminen ärsyttää niin hemmetisti että olen sitten mieluummin hiljaa (ja se työkaveri paasaa omista oudoistakin lomareissuistaan tai elokuvistaan eikä mua voisi vähempää ne kiinnostaa mutten kohteliaisuuttani sano sitä).
Kommentit (8)
Ei ole. Ja jos olisi niin en kyllä kertoisi mitään itsestäni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku ihminen on mielestäni rasittava, niin tottakai puhun hänelle vähemmän ja pidän muutenkin välimatkaa. En tietenkään rupea epäkohteliaaksi tms, mutta en jaksa laittaa mitään ylimääräistä panostusta sosialisointiin. Ihan aina näin toiminut, ja mielestäni se on ihan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku ihminen on mielestäni rasittava, niin tottakai puhun hänelle vähemmän ja pidän muutenkin välimatkaa. En tietenkään rupea epäkohteliaaksi tms, mutta en jaksa laittaa mitään ylimääräistä panostusta sosialisointiin. Ihan aina näin toiminut, ja mielestäni se on ihan normaalia.
No joo, töissä ei oikein pysty pitämään välimatkaa kun on tietyt sosiaaliset säännöt. Mutta tästä seuraa etten kerro oikein enää niille muillekaan mitään tekemisistäni jos eivät sitten ole jossain sellaisessa keskustelussa läsnä ettei tämä yksi ole paikalla.
On, sukulaisissa. En kerro heille oikein mitään ja kyselen mieluummin heidän asioistaan, lapsistaan, lemmikeistään jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku ihminen on mielestäni rasittava, niin tottakai puhun hänelle vähemmän ja pidän muutenkin välimatkaa. En tietenkään rupea epäkohteliaaksi tms, mutta en jaksa laittaa mitään ylimääräistä panostusta sosialisointiin. Ihan aina näin toiminut, ja mielestäni se on ihan normaalia.
No joo, töissä ei oikein pysty pitämään välimatkaa kun on tietyt sosiaaliset säännöt. Mutta tästä seuraa etten kerro oikein enää niille muillekaan mitään tekemisistäni jos eivät sitten ole jossain sellaisessa keskustelussa läsnä ettei tämä yksi ole paikalla.
Kyllä puheenaiheita töissä riittää mutta yksityisasioita ei kannata siellä kailottaa. Ei ihme, että Suomessa kiusaillaan kun työkaverit tietää toisten yksityisasiat, mieltymykset ja luultavasti jopa intimiiasiat. Miksi työkavereiden pitää puhua tuollaisia, eihän siitä synny muuta kuin juoruilua ja lopuksi sitä kiusaamista. Eivät työkaverit ole automaattisesti ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun veli on sellainen joka utelee hirveästi ja kaikilta. Näin kerran hautakivessä luokkakaverin nimen kun kävin mummoni haudalla - sama paikkakunta ja hautausmaa - ja menin hölmö sanomaan ääneen että mihinkähän lie "Perttuli" kuollut, niin velihän meni ja selvitti sen ja soitti minulle varta vasten. Samoin jos mitä tahansa tekemistä kertoo, niin haluaa syväanalyysin. En tule ensi viikonloppuna käymään, kun minulla on konserttiliput. "mikä konsertti, paljonko maksoi, ketä on mukana, kauanko kesti, oliko soittajat humalassa" jne ja ihan kaikkea älytöntäkin. Sitä ei sentään kysy että mitä sulla oli päällä. Veljellä on adhd ja tuo liittynee siihen jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku ihminen on mielestäni rasittava, niin tottakai puhun hänelle vähemmän ja pidän muutenkin välimatkaa. En tietenkään rupea epäkohteliaaksi tms, mutta en jaksa laittaa mitään ylimääräistä panostusta sosialisointiin. Ihan aina näin toiminut, ja mielestäni se on ihan normaalia.
No joo, töissä ei oikein pysty pitämään välimatkaa kun on tietyt sosiaaliset säännöt. Mutta tästä seuraa etten kerro oikein enää niille muillekaan mitään tekemisistäni jos eivät sitten ole jossain sellaisessa keskustelussa läsnä ettei tämä yksi ole paikalla.
Kyllä puheenaiheita töissä riittää mutta yksityisasioita ei kannata siellä kailottaa. Ei ihme, että Suomessa kiusaillaan kun työkaverit tietää toisten yksityisasiat, mieltymykset ja luultavasti jopa intimiiasiat. Miksi työkavereiden pitää puhua tuollaisia, eihän siitä synny muuta kuin juoruilua ja lopuksi sitä kiusaamista. Eivät työkaverit ole automaattisesti ystäviä.
Kun en edes kailottaisi vaan ihan normaalia kahvipöytäkeskustelua, jossa jokin asia seuraa toista jne. Niin tällaisia ei voi ollenkaan tämän yhden kuullen enää puhua mikä ärsyttää. Kaikkien muiden työkavereiden kuullen pystyn puhumaan kun he hyväksyvät tekemiseni ilman perustelujakin tai eivät ainakaan ole kiinnostuneita niistä.
En nyt viitsi tähän kirjoittaa rautalangasta oikeita yksityiskohtia, jos vaikka asianosaisia täälläkin...
Ei mulla ihan tuollaisia kavereita ole. Yksi lapsuudesta jäänyt ystävä on, joka joskus vastauksena sanomisilleni nostaa pöydälle jotain mun yli 20 vuotta sanomia asioita ja tulkintani mukaan jotenkin odottaa että perustelen, miksi olen nykyään eri mieltä kuin silloin.