Parisuhteesta, seurustelusta, puolisosta, rakkauden etsinnästä

En etsi rakkautta. Minulla on sisälläni rakkaus. Olen valmis tilanteen tullen yhdistämään sen toisen ihmisen sisällä olevaan rakkauteen.

En hae puolisoa. Minä olen kokonainen. Tiedän ja tunnen olevani kokonainen. Voin jakaa rakkauttani toiselle kokonaiselle ihmiselle.

En ole koskaan "seurustellut". Seurustelu ei kiinnosta minua. Teinit seurustelevat. Tuntemattomat vierustoverit seurustelevat keskenään junassa tai bussissa. Seurustelu ei ole minun juttuni. Henkinen yhteys on. Älyllinen dialogi on. Moni muu asia on, seurustelu ei ole.

En halua tai kaipaa parisuhdetta. Tuossa sanassa huomio kiinnittyy sanaan "pari". Suhde jossa on pari. Rakkaussuhde passaisi. Suhde jossa on rakkaus. En halua sanan tasolla määritellä, monenko ihmisen rakkaudesta tulisi olla kysymys. Yksi on todellisuutta, kaksi vaikuttaa harvinaiselta, sitä isommat luvut eksponentiaalisesti saavuttamattomimmilta.

Sisälläni on armollinen, ymmärtävä, hyväksyvä, tukeva, kannustava, aito, runsas, kokonaisvaltainen rakkaus. Sikäli olen paremmassa asemassa kuin noin 99 % luomakunnan ihmisolennoista. Näen "rakkauden" perässä juoksevan heidän, ja toisen kautta itsensä määrittelevän niiden, jotka eivät ole tyytyväisiä itseensä, jotka eivät viihdy ajatustensa parissa, jotka kokevat olevansa rikki, ja kaipaavat jonkun toisen korjaavan heidät kuntoon. Tuollainen rakkaus on itsekkyyteen ja omistushaluun perustuvaa. Pyyteetön rakkaus on parhain rakkauden muoto. Minä olen täynnä agapea. Suurin osa ei ole koskaan kuullutkaan tuosta sanasta.