Miksi vanhemmat ostaa aikuiselle lapselle asunnon?

Koska ne voi.

Ne ostaa joilla on rahaa.

Mihin se itsenäisyys katoaa vaikka vanhemmat asunnon ostaisi?

Miksi ei voisi? Eihän se ole sinulta pois!

Mun kohdalla epäillään aina että noin olisi tapahtunut koska ikäni arvioidaan liian nuoreksi ja talo vähän erikoinen. Mutta eipä ollu.

Koska ne voi.

Ei sitä tarvitse ottaa vastaan, vaikka tarjottaisiin. Muuten röyhkeimmät voivat tulla sisään koska vaan omilla avaimillaan.

Mekin ostettiin mutta asunto ei sijaitse Suomessa 

Koska pentu haluaa saada asunnon ja heti. Ja vanhemmat joutuvat rahapulaan, mutta pentua hyysätään. 

Mullekin ehdotettiin tätä -ei kiitos.

Koska ne voi. Yhtä hyvin voisi miettiä miksi vanhemmat ostavat nuorille lapsilleen asuntoja.

Voi olla aitoa auttamisen halua, jos varakkaita, tai vallankäytön väline.

Miksei? Onhan se opintotuesta kivampi maksaa satasen  vastike kuin 600 vuokraa.

Mä ainakin aion ostaa, kun lapseni ovat siinä iässä, että tarvitsevat opiskelijoina kämppää. Tämä tietysti sillä oletuksena, että kämpän ostaminen ei ole ihan huono sijoitus siihen nähden, että asuisivat vuokralla. Aion tukea lapsiani asunnon suhteen, joko maksaa vuokraa tai ostaa sen kämpän, että voivat keskittyä opiskeluun. Mutta käyttörahat saavat ansaita työllä tai opintorahalla. Olen omat perintörahani säästänyt siihen. 

Tämä on ihmettelyn aihe vain ja ainoastaan Suomessa. Olisiko sen lapsen pitänyt asua kelatuilla vuokra-asunnossa veronmaksajien rahoilla sitten?

Ketä sitä sitten maailmassa auttaa, jollei omaa lastaan? Minä autan kahta lastani, en ketään muita. 

Meillä asia ei ole vielä ajankohtainen, mutta ollaan mietitty tätä. Emme halua opettaa lasta siihen, että tuilla eletään. Toisaalta opiskelijana on ehkä vaikea saada töitä ja rahaa tarpeeksi, jotta pärjää. Omaan asuntoon ei siis saa asumistukea. Mielestäni tämä on ihan oikein. Yksi vaihtoehto olisi aso-asunto, jossa me maksaisimme sen aso-maksun. Tämän kannalla olen tällä hetkellä.

Koska heillä on rahaa ja he haluavat tukea ja auttaa lapsiaan. Minun vanhemmillani oli ja on rahaa vaikka kuinka, mutta eivät koskaan olisi alentuneet auttamaan lastaan tuolla tavalla. 

Ei tarvinnut maksaa vuokraa tai ottaa opintolainaa. Asuin siis äidin omistamassa asunnossa Helsingin Laajasalossa sen 4,5 vuotta, jonka maisterintutkinnon tekeminen minulla kesti. 

Valmistumisen jälkeen etsin työpaikan ja ostin ensimmäisen oman asunnon, kaksion Helsingistä. Olin tuolloin 28-vuotias.

Ja kerrottakoon, että työpaikka sijaitsi n. 130km:n päässä Helsingistä, mutta oli vakivirka. Sijainti ei pankkia haitannut. Heti lainan saamisen jälkeen vaihdoin vakituisen työpaikan määräaikaiseen vastaavaan Helsingissä. Pankille se ja sama, kunhan asuntolaina tuli maksettua.

Mielestäni itsenäistyin oikein mallikkaasti. Nyt upgreidannut 52-neliöisestä 200-neliöiseen. Olen nelikymppinen ja asuntolaina maksettu. 

Vierailija kirjoitti:

Ketä sitä sitten maailmassa auttaa, jollei omaa lastaan? Minä autan kahta lastani, en ketään muita. 

Boomer-vanhempani ovat aina auttaneet vain itseään. Heillä on muutaman miljoonan omaisuus.