Isoäidin osa

Kyllä lastenlapset ovat mukavia siihen saakka, kun heidän kanssaan saa olla oman jaksamisen ja viitismisen mukaan. 

Yleensä mummot haluavat olla lastenlasten kanssa, mutta kun aletaan jakaa hoitovuorot vanhempien työvuorojen mukaan, alkaa kyllä tuntua työltä viimeistään muutaman vuoden jälkeen. Alkuun kyllä meni hienosti, kun on kaksi isoäitiä vuoroja jakamassa, mutta yllättäen toiselle isoäidille siunaantui lisää hoidettavia toiselle paikkakunnalle ja nyt sitten tämä toinen isoäiti haluaakin hoitaa myös näitäkin lapsosia, sehän on selvää. Mutta se, että hän valitsee ne ajat, jotka itselle sopii soipimatta toisen isoäidn kanssa, se aiheuttaa pahaa mieltä.

Olen toki yrittänyt kertoa, että en katso olevani vastuussa pitkistä hoitorupeamista, koska hänellä nyt sattuu olemaan kauempana näitä lapsosia. Kuten hän sanoi, että pitäähän minut ymmärtää, että muitakin lapsia pitää käytä hoitamassa ja mukana kuljettamassa. Minulla kun onneksi lapsoet asuvat lähistöllä. Siksi minun siis pitäisi enemmän käyttää aikaani ja voimavarojani näiden vuorotyötä tekevien vanhempien lastenhoitoon. 

Kyllähän minä hoitaisin, mutta alkaa voimat olla vähissä, vaikka ikääkin on vasta 75 vuotta. Onneksi ei ne lapset ole enää taaperoita, mutta kyllä isommassa kaupungissa on hyvä olla joku lastenperään katsomassa. 

Vanhempien kanssa olen asiasta keskustellut ja he kyllä ymmärätävät, mutta kun jatkuvasti tulee tuplavuoroja sen vuoksi, toinen isoäiti säätää omiaan, alkaa kyllä hieman jo ketuttamaan. 

Olen ajatellut, ettei minun tarvitse vanhuuttani käyttää pelkästään muiden hyväksi. Pitää pikkuhiljaa alkaa ajatella itseäkin. 

Kuinka moni joutuu osin vastoin tahtoaan olemaan lapsenvahti?