Parisuhteessa kolmenkimppaa - uhka vai mahdollisuus?

Olen n. 25v nuori mies ja kumppanini on samanikäinen nainen. Lapsia ei vielä ole. Olen bi-seksuaali ja minulla on ennen suhdettamme kokemuksia myös miesten kanssa, jossa olen nauttinut suuresti miesten imemisestä sekä peppuun munan ottamisesta. Tykkään myös pukeutua tyttömäisiin vaatteisiin ja joku puoli minussa nauttii suuresti "feminiinisessä" roolissa olemisesta, vaikka muuten elän varsin maskuliinista elämää.

Meillä on kumppanin kanssa oikein ihanaa ja monipuolista seksiä johon sisältyy välillä myös minun peppuni naiminen strap-onilla. 

Kumpikin nauttii suuresti anaaliseksistä, vaikka itselleni se on ehkä vielä suurempi nautinnon lähde.

Koen elämän henkisenä matkana ja seksuaalisuuden itselleni tärkeänä osa-alueena henkiselle kasvulle. Menneisyyden kokemukseni miesten kanssa ovat herättivät minussa valtavan lämmön ja itsevarmuuden joka tuntui siltä että vihdoin uskalsin "päästää irti" ja olla rohkeammin rajaton ja irrallaan kaikista niistä ei-todellisista rakennelmista joita aikuiseksi kasvaminen kasasi ympärilleni. Lisäksi vuosia sitten luettuani Vesa Matti Loirista kertovan kirjan, jossa puhuttiin hänen intensiivisestä suhteestaan musiikinopettajaansa, olen haaveillut myös vanhempien ihmisten kanssa seksin harrastamisesta, nyt kun vielä itse olen nuori.

Mielessäni pyörii ajatus perinteisestä elämästä, jossa esim. Lasten hankkiminen ja oikeasti pitkäaikainen sitoutuminen ovat mahdollisia. Mielessäni kuitenkin aika ajoin pyörivät myös nämä fantasiat jotka saavat bensaa liekkeihin menneisyyden kokemuksestani. 

Kumppanini on usein kertonut nähneensä unia kolmenkimpasta, myös naisten kanssa, joihin en ole oikein osannut suhtautua. Olen maininnut suhteemme aikana että minulla on fantasia saada vielä kokeilla miehen kanssa seksiä, sekä kolmenkimppaa tai ryhmäseksiä sekä myös fantasiaa vanhempien ihmisten kanssa seksin harrastamisesta. Tiedostan sen, että nämä tunteet eivät itsekseen poistu sisältäni, varsinkaan jos en avoimemmin puhu niistä kumppanilleni. Pelkään sisäisesti että muuten erinomainen suhde menee pilalle, jos nostan tuon kissan pöydälle. 

En oikeastaan tiedä mitä haen tällä viestillä; ehkä vertaistukea/ajatuksia samanhenkisiltä ihmisiltä ja kypsiä kommentteja siitä, kuinka ihmiset ovat käsitelleet ja edistyneet tällaisten ajatusten kanssa; onko negatiivisia kokemuksia, onko positiivisia kokemuksia ja mitä fiiliksiä yleisesti herää tästä tilanteestani.