ei tää ero etene

Reilu puoli vuotta keräsin kamat ja lähdin lasten kanssa. Mulle huonon avioliiton vuoksi todella hyvä ratkaisu. Olen ollut paljon onnellisempi näin yksin lasten kanssa. Välillä vaan tuntuu että mistään ei tule mitää kun lasten isä toivois meidät takaisin. On luvannut muuttua mitä lupasi jo yhdessä olon aikana. Muutosta ei kyllä koskaan tapahtunut. Ja toisaalta en halua kenekään muuttuvan. Kaiken pitää mielestäni lähteä siitä että synkkaa lunnostaan hyvin. Henkinen väkivalta riisti multa elämänhalun, en jaksanut nauttia lapsista. Nyt lasten isä on ruennut pitämään yhteyttä, käy meillä usein vaikka itse toivoisin ettei kävis. Tulee kovia pelkoja kun joutuu kohtaamaan sen ihmisen, että pitääkö mun todella palata takaisin siihen samaan kurjuuteen. Kaverina tulen kyllä hänen kanssaan hyvin toimeen, mutta heti kun se alkaa puhumaan yhteenpaluusta, tulee niin ahdistunut olo. Olen sanonut suoraan ettei meistä mitään enään tule mutta se ei halua sitä uskoa. Tuntuu että se yrittää käyttää kaikki keinot että palaisin, sitä ei kiinnosta vaikka ne keinot mun mielen pahoittaakin. Eron haluaisin laittaa vireille mutta kun otan sitä puheeksi lasten isä alkaa valittaan että ei se siitä selviä. Ymmärrän rttä ero ottaa sille koville, mut se purkaa sen kaiken pahan oloon minuun. Yrittää saada mut tuntemaan syyllisyyttä ja hyvin se siinä kyllä onnistuukin. Eikä siinä kaikki, kun mun omat vanhemmatkin jatkuvasti hokee että ois se ihana kun te palaisite yhteen, joka puolelta painostetaan. Voimat vaan meinaa loppua.