Tonttini rajoittuu hautuumaan aitaan, koirani aina levoton toimitusten jälkeisinä öinä

Asumme vanhassa rintamamiestalossa hautausmaan kupeessa koirani kanssa. 

Omakin tonttimme ympyröitä kiviaidalla kuten muutkin osat hautausmaata, jopa pihagrillimme on tehty samoista kivilatomuksista kuin hautuumaan harmaat kiviaidat. 

Joskus tuntuu kuin jo lepäisimme omalla ikuisella tontillamme tässä ja kun minusta aika jättää niin minut nostetaan vaan portista sisään ja haudataan tuon aidan toiselle puolelle 

Taloni on vaarini rakentama, hän oli KEK-sotilas Aunuksella ja muutti sitten hauturiksi tänne x.n kylään Kanta- Hämeeseen.

Ihmetyttää tuo koirani, iso musta Labradorinnoutaja nimeltään Vahti. Yleensä hyvin rauhallisena makaa kiviaidan päällä kuusen oksien varjossa mutta aina kun "naapurissa" ollut toimitus, siis maahanpaniaiset niin Vahti haukkuu ja ärisee naapurien tontille päin, siis varsinaiselle hautausmaalle

Tunteeko uusia hajuja vai käytätkö siellä naapurit tervehtimässä uutta tulokasta ja Vahti haukkuu että eivät vaella rajan tälle puolelle jonka merkkinä tuo kiviaita ja Vahti?

Ja kyllä, käyvät ne naapurit tässä meitäkin tervehtimässä ja huikkailevat aidan takaa, onpa Vahtia joskus yritetty maanitella suosiolliseksi tuomalla sille herkkupalojakin mutta sitä olen kiivaasti kieltänyt tekemästä