Onko kaikki n. 6-vuotiaat yhtä ärsyttäviä???
Oltiinpa tuossa äsken pihalla ekaa kertaa vähän päälle 2v. pojan kanssa. Siis ollaan vasta muutettu tähän taloon.
No, kohta tuli siihen kaksi poikaa jotka ilmoittivat olevansa eskarilaisia.
Heti alkoivat nälvimään tuota poikaa! Et saa tehä sitä, ei siinä saa seistä. Poika siinä leikki hiekkajutuilla ja meinasivat koko ajan hajottaa pojan kakkuja jne.
Ja sitä lälläälläätä..
Toinen niistä laitto nyrkin pienen nenään kiinni ja höpisi jotain että oo hiljaa möhömaha tms. Ja lapsi puhui MINULLE!
Tietysti puutuin asiaan koko ajan (rasittavaa) mutta he olivat just sellasia että mitä se sulle kuuluu. Toinen sanoikin minulle että et sinä minua määrää. Vastasin että kyllä määrään jos mun lasta kiusaat.
TOSI MAHTAVAA mennä tuonne pihalle uudestaan! Me oikeesti vaihdetaan eri paikalle leikkimään, jos nuo lapset on tuollasia. En mä jaksa koko ajan olla komentamassa.
Ja paha mieli tietysti pienen poikani puolesta, hän ei oikeesti tehny yhtää mitään väärää.
Niinpä kysynkin että onko tuo tavallista? Kuuluuko jotenkin ikään että pitää kokeilla noin rajoja? Ihmettelen vaan, kun tuntuu ettei mitään kunnioitusta ollut minua eli aikuista kohtaan.
Kommentit (12)
Omani mini-eskarilainen leikkii tosi nätisti leikkikentällä 2-vuotiaidenkin kanssa. Päiväkodissakin ovat niin paljon pienempien kanssa tekemisissä että osaavat ottaa pienemmät huomioon vaikkei omia pienempiä sisaruksia olekkaan.
Vapaan kasvatuken tulosta nuo pojat, luulen. Ei saa huomiota vanhemmiltaan eikä kotona anneta minkäännäköisiä rajaja. Saatikka että opetettaisiin hyviä tapoja ja muiden huomioonottamista.
Itse asiassa nämä talot on kaupungin vuokrataloja, ja näissä taitaa asua jos jonkinlaista tyyppiä..
Muutettiin tähän vain väliaikaisesti, ja jotenki tuntuu että sitä tämä saa tosiaan ollakki!
ap
mutta yleensä niitä rajoja koetellaan kotona ja noin isot osaavat jo vieraiden edessä käyttäytyä. Veikkaan että joko pojilla ei ole mitään rajoja kotona tai sitten eivät jostain syystä uskalla siellä uhmailla, kun pitää vieraille ja itseään pienemmille alkaa mahtailla.
Ja tokihan on lapset kautta aikojen ylpeilleet pienemmilleen siitä, että ovat isompia :)
Mutta ei tuollainen nytkillä nenän edessä uhkailu ja möhömahoittelu kovin hyvästä käytöksestä kerro.
Oma 6-vuotias poikani ei ole tuollaisia harrastanut (no jaa...mistäpä minä tiedän, kuinka kauhukakara se on kun en ole valvomassa!), hän on minusta hyväkäytöksinen ja empaattinen pienempiäänkin kohtaan.
Niin kyllähän sen tietää, että lapset kyllä osaa kiusata toisia lapsia.
Mutta juuri tuo julkea käytös aikuista vastaan alko ärsyttämään.
Yleensähän ne kiusaamiset tapahtuu juuri niin ettei aikuista ole paikalla.
Mutta olipa se hyvä muistutus, että omien lasten päähän juurretaan lisää sitä kunnioitusta toisia kohtaan jne.
ap
Täällä kaikki lapset 5-7 vee ovat juuri tuollaisia!
Mekin asustellaan kaupungin vuokrakämpissä...
Aina kiusaamassa omaa 3 v tyttöäni, huoh.
Kaikki rikotaan, eikä todellakaan mitään käytöstapoja.
...Mutta moista en kyllä omassani havaitse, vaikka ajaakin meidät välillä hulluuden partaalle ;)
Siis kyllä meillä erityisesti vauvat ja taaperot ovat aivan erityisen ihailun kohteena, en iki päivänä voi uskoa että meidän 6 vee menisi jotain tuollaista tekemään. Tosin on tyttö ja muutenkin aika arka vieraiden aikuisten suhteen. Myös 1½ v pikkuveli voi auttaa tässä.
Mutta siis siskon kanssa tappelu ja väittely tai toisinpäin syntyy alle sekunnissa ja " rajojen kokeileminen" on rasittavaa. Mutta siis edes pikkuveljeä ei koskaan kiusata - pikkuveli kyllä kiusaa isompia ;)
Minusta tuo on vaan yksinkertaisesti huonoa käytöstä, ei mitään 6 vee uhmaa.
Ja kyllä 6-v poikien käytökseen voi luonnostaan kuulua isottelu yms. Mutta noin huono käyttäytyminen ja varsinkin vieraan aikuisen komentamisen mitätöinti, on mun mielestä kasvatuksen puutetta.
Jos lapsi on normaalisti kasvatettu tai kotiolot kotona normaalit, ei tollanen käytös ole normaalia.
Onneksi tajuttiin nähdä käytöksen taakse ja osattiin puhua pojan kanssa ja valaa taas roppakaupalla itsetuntoa, jotta tuo osaisi olla ennemmin sitten vaikka yksin tai tyttöjen kanssa kuin väkisin huonossa poikaseurassa... Hankala asia, kun toisaalta pelkään telkeväni lapselleni lopulta karhunpalveluksen kasvattamalla hänestä " liian" kiltin.
Porukassa tyhmyys tiivistyy. Ehkä noihin ap:n kuvailemiin poikiin tehoaisi paremmin huumori ja sen jälkeen syvällisempi juttelu kuin kiukkuinen puuttuminen? Heiltä ainakin jommalta kummalta taitaa puuttua rajat asettava aikuinen kotoa.
oltiin ehkä puolitoistavuotiaan lapsen kanssa leikkipuistossa ja keinuissa istui ehkä 8-v pojat jotka lällättelivät ehkä 20min putkeen jotain idioottimaista tyyliin " voi vittu mikä pilluperse voi vittu mikä kyrpävittu voi pillu mikä persevittu" . siis oikeesti. sanoin niille ystävällisesti että " puhutteko lapset vähän hiljempaa" .
pomppasivat keinuista pois ja juoksivat sitten ulkokautta ympäri sitä pientä aidattua puistoa, ja meidän kohdalla huusivat aina vaan sitä samaa. huusin kerran takaisin varmaan jotain tyyliin " nyt riittää" tms. olin jotenkin aika hämilläni tilanteesta.
kerroin kotona miehelle tapahtuneesta ja mies oli sitä mieltä että oikea tapa toimia tuollaisessa tilanteessa on ottaa vittumaisin mahdollinen ilme naamalle, marssia tuplavauhtia kakaroiden naaman eteen ja huutaa että " PAINUKAA NYT SAATANA VITTUUN SIITÄ SOITTAMASTA VITUN SUITANNE SAATANAN VITTUPÄÄKAKARAT!" . olen ehkä samaa mieltä miehen kanssa, en vaan tiedä haluaisinko kuitenkaan tilanteen tosutuessa tehdä niin, mä kun olen tällainen hyväkäytöksinen nöösi.
jotenkin ajattelisin kuitenkin että ehkä tuollaisen idioottimaisen uhmaamisen edessä olisi hyväkin osoittaa mukuloille että aikuisesta irtoaa miljoona kertaa rivompaa kieltä ja isommalla volyymilla, että ei hirveästi shokeeraa vittupillut ja pilluperseet. tuommoiset leikkipaikan kiusankappaleet ovat varmaan mukavasti tuudittautuneet siihen että leikkipuistojen äidit pienine lapsineen ovat aika harmittomia.
ilmeisesti asutte jossain lähiössä, missä vanhemmat eivät hoida lapsiaan, koska " meidän Nico-Petteri on jo niin itsenäinen, että pärjää kyllä yksinkin"