Muilla vastaavaa ja onko silti tärpännyt?
Eli tässä on jo reilu vuosi tutkittu meidän lapsettomuuden syytä (alkuun toki hitaammin, vain verikokeiden avulla) ja erilaisia hoitomuotoja käytetty. Aluksi oli terot loppukierron tukena (tuhrutteluun) muutaman kuukauden ajan. Loppuvuodesta 2006 päästiin kunnolla tutkimuksiin, niissä ei mitään selvinnyt (ssg, kierron kartoitus, ultrat...) ja miehen tavara priimaa.
Aluksi clomit+menopur+pregnyl+inssi+luget, ei tulosta. Sitten suunniteltu inssi, ei onnistunut koska munasarjassa oli kysta (/jäänne viime kierrosta), tuohon terot avuksi. Seuraava inssi taas tehtiin, muttei tulosta. Kystia on aina välillä ollut sotkemassa kuvioita, mutta toisinaan taas ei ole lääkäri ollut täysin varma onko kyseessä jäänne vai munarakkula. Tämä siitä syystä, että mulla on ovulaatio ollut usein hyvin aikaisin, välillä kp9 ja välillä kp12. Yleensä tuolla välillä kuitenkin.
Seuraava inseminaatio sitten taas oli suunnitteilla ja siinä oli tukena menopur isolla annostuksella, kp7 oli yksi 12mm munarakkula odottelemassa ja inssi ajoitettiin kp13:lle. Inssiin kun mentiin, oli munarakkula kuitenkin tipotiessään ja lääkäri arvioi, ettei ihan lähiaikoina ollut irronnut. Simpat laitettiin kuitenkin liikkeelle.
Viisi inseminaatiota suunniteltu siis, kolme toteutettu (tosin kolmas täysin toivoton), ei tulosta ja lääkärikin täysin ihmeissään mun kropan toiminasta. Joka kierto on täysin erilainen, kystia löytyy, munarakkulat irtoavat liian aikaisin, välillä on hyvin rakkuloita, välillä ei ollenkaan jne.
Nyt suunnitelmissa ivf, mutta pelottaa, onko tuostakaan apua meille. Onko siis ketään edes vähän vastaavassa tilanteessa olleita, joilla kuitenkin onni olisi koittanut? Kokemuksia kaipaillaan, varsinkin näin hämärässä tilanteessa on pelko, ettei millään konstilla onnistuta!
Kiitos jo etukäteen ja anteeks että oli pitkä ja sekava kirjoitus, toivottavasti joku jaksaa lukea! ;)
Kommentit (7)
Moiks!
Ei ihan vastaavaa..mutta mulla endo ja miehellä tosi huonot siittiöt...ekalla ivfällä saatiin terve tyttö :D.
ELi luulisin että ivf on kuitenkin hoitomuodoista paras...ei kun rohkeutta vaan toivoa ei saa menettää.
Tsemppiä nyt jo 4 -vuotiaan onnellinen äiti
Aloin vastaileen, vaikkei ihan samanlainen tilanne täällä ollutkaan. Eli mulle tehtiin neljä tuloksetonta inssiä ja niiden aikana aloin epäillä kroppani toiminitaa ihan tosissaan. Ekan inssin aikaan 2 kypsymässä ollut munasolua oli inssin aikaan " hävinneet" eli kun sain ovistikkuun plussan ja menin innoissaa klinikalle, niin mitään merkkejä muniksista tai niiden irtoamisesta ei ollut. Inssi kuitenkin tehtiin ja kierto pitkittyi yli viikon normaalia pidemmäksi :( Seuraava inssikierto osui ajoituksen suhteen nappiin, mutta tämä kierto jäi jostain syystä tosi lyhyeksi (luteaali jotain 7 päivää). Meinasi siis epätoivo iskeä. Kaksi muuta inssikiertoa oli ok, ei mitään ihmeellisyyksiä, mutta negaa niistäkin. Tässä vaiheessa lääkäri oli ymmällään ja minä aloin jo henkisesti valmistautua siihen, että ei minusta äitiä tule ikinä.
Ja sitten siirryttiin ivf-hoitoon, joka onnistui loistavasti. Muniksia tuli 25, niistä 17 hedelmöittyi, 8 oli top-luokkaisia ja yksi siirrettiin (7 jäi pakkaseen). Ja tästä ekasta yrityksestä siis plussa ja viikkoja kasassa tällä hetkellä 18+4. Sydämestäni toivon, että kaikki sujuisi hyvin loppuun asti. Eli liputan ihan täysillä ivf:n puolesta ja toivon tosissaan, että siitä löytyisi teillekin se oikea hoitomuoto! Peukkuja ja tsemppiä siis tulevaan hoitoon, positiivisin mielin vain eteenpäin!
EE
Keijuhelinällä tosiaan aika erilainen tilanne, mutta kiitos tuesta!
Ja EE, kiitos tuhannesti vastauksesta! Ja onnittelut noin pitkälle edenneestä raskaudesta, hieno juttu - miten siitä voikin olla jo noin pitkä aika kun plussasit?! En muistanutkaan, että teillä oli noinkin samanlainen tilanne kuin meillä! Aika harvoinhan samoja ongelmia tai identtisiä vaivoja onkaan, joten luen nuo meidän ongelmat kyllä melko vastaavanlaisiksi! Huh, kivi vierähti sydämeltä, nyt tuli taas uskoa siihen että todella voimme mekin onnistua! Tosiaan tuo tilanteen epäselvyys ja epätavallisuus (jos nyt voi ollakaan tavallisia lapsettomuusongelmia) on luonut ehkä ne pahimmat aallonpohjafiilikset mulle, kun ei yhtään tiedä edes " ennusteista" saatika sitten että olisi montakaan kohtalotoveria... Nyt innostuin tuosta teidän onnistumiskertomuksesta (ja samalla siis mun muistin virkistämisestä :D ) niin paljon, että tämä teksti ei lopu muuten kuin väkisin lopettamalla!
Joten kuten huomaatte, lisää kokemuksia ja naksu on onnesta soikeena! Kiitos ja nautinnollista (Muistakaa: oikeasti nautinnollista :D ) loppuraskautta kaikille plussanneille lapsettomille!
Moi!
Mulla ei inssejä saatu toimimaan, kokeiltiin clomeilla ja puregon+pregnyl yhteensä 4 kertaa. Nyt 1. ivf ja 4.pas tärppi rv 19+1. Tässä lyhyesti. Mulla pitkähköt kierrot, usein kystia mutta ei mitään syytä lapsettomuuteen. 3,5 v meni ekaan tärppiin.
Luppis
Ei täälläkään täysin vastaavaa kokemusta, mutta jotain samansuuntaista.
Taustana, että aiemmin kaksi luomutärppiä, jotka kumpikin menivät kesken aika alussa. Sitten pidempi väli eikä onnistumisia. Miehessä ei tutkimuksissa todettu mitään vikaa, minussa ei kierron pientä heittelyä ja lyhyyttä (21-26 päivää) lukuunottamatta " kunnollista vikaa" . Välillä jokin hormonitaso oli hieman alhainen.
Hoidoissa lähdettiin suoraan piikityksiin ja inseminaatioon. Inssejä päästiin tekemään kaksi, ja kaksi suunniteltua meni pieleen. Ensimmäisessä pieleen menneessä tuli liikaa rakkuloita (monikkoraskauden riski) ja tämä hyvin hyvin pienellä annostuksella gonal-f:ää (35ml muistaakseni). Toisessa epäonnistuneessa inssikierrossa ei päästy edes pistämään, kun munikset olivat jo liian pitkällä nollaultrassa. Eli mitä pidemmälle hoidot etenivät sitä enemmän kroppa tuntui menevän sekaisin. Pääsääntöisesti siis munikset kypsyivät kuulemma liian nopeaan tahtiin.
Toisen epäonnistumisen jälkeen lääkäri fiksusti totesi, että näin ei kannata jatkaa, tämä tie on ajan ja rahan tuhlausta. Siispä IVF:ään. Ennen IVF:ää söin kuukauden verran e-pillereitä, jotta saatiin tasattua kiertoa. Sitten IVF pitkän kaavan mukaan (lyhyt tuskin olisi minun sekavalla hormonitoiminnalla toiminut), jossa ajettiin oma hormonitoiminta ensin alas ja sitten alettiin piikittämään.
IVF:n munissaldo oli ihan ok, mutta vain 5 taisi hedelmöittyä ja yksi lähti jakaantumaan kunnolla. Se kuitenkin kasvaa nyt mahassa 19. raskausviikolla. Helppoa ei ole ollut, mutta juuri nyt näyttää hyvältä.
Tulipa vielä mieleeni, että kärsin myös kystasta munasarjassa. Missään vaiheessa ei hoitoa sen takia kuitenkaan jouduttu keskeyttämään - sitä alettiinkin epäillä ns. synnynnäiseksi. IVF:ssä se kylläkin tyhjennettiin, jotta päästiin käsiksi sen takana sijaitseviin rakkuloihin.
Toivottavasti tästä oli jotain apua, tai edes antaa sinulle mielenrauhaa siitä, että onnistumisia voi tulla, vaikka elimistö olisikin kovasti sekaisin. Hyvät lääkärit osaavat kyllä hakea IVF:ssä oikeaa annostusta ja ajoitusta!
Tuntuu kamalalta sanoa näin, mutta teidän kokemukset helpottaa omaa oloa! Eli siis vaikka on kurjaa, että teilläkään ei asiat ole luomusti menneet, niin antaa toivoa minulle kuulla että muitakin lähes vastaavassa tilanteessa on ollut - ja silti aarre on saatu aikaiseksi!
Nämä " turhat" hoidot ja ivf:n odottelu on kyllä aika rasittavaa aikaa henkisesti, mutta toivottavasti sen arvoista! Kiitti vielä kertomuksistanne ja mukavaa kesää!!
Eikö kellään ole kokemusta vastaavista oikkuilevista muniksista? No ei ainakaan asiaa helpota minun kannaltani, kun olen sitä pelännyt että on turhan " tuntematon" syy tämä minun oikkuileva kroppani... :(
Nostelen vielä tiedonjanoissani pinoa ja kyselisin, onko teillä muilla siis ollut jokin selvä syy tai sitten täysin selittämättömiä, vai kuinka? Niin, siis tänne jo plussanneiden puolelle kirjoittelen kun kalastelin alunperin niitä onnistumiskokemuksia meikäläisen jamassa olevilla! :D
Mukavaa kesän odotusta kaikille!