Väsyttää! Olen nukkunut täyden yön viimeksi kaksi vuotta sitten.

saisitko lapsen/lapset yöhoitoon johonkin, että voisit nukkua yön hyvin?

Todennäköisesti joudun kuitenkin hakemaan sen illalla pois, lapsi kun on niin raivoisa ettei tarvitse olla kuin väärää hammastahnaa niin kauhea ulina alkaa. Ja se kestää, ja kestää, eikä kukaan muu kelpaa kuin minä. Huoh.

Mitä sitä enää voi tehdä kun on kaikkensa tehnyt?



Pullostakin olen vieroittanut jo kolme kertaa -> lapsi ei suostu syömään eikä juomaan kunnes saa pullon. Argh....

Ap, väsyttää ja lapsi vaan hilluu

Se tulee myös viereen ja paukuttaa esim. kaukosäätimellä päähän, eli jos hän ei nuku niin pitää myös huolen ettei kukaan muukaan nuku.

Yleensä herään aamulla siihen kun lapsi repii tukasta, mätkii jollakin, puree jne.

Ap

totaalinen yh...

Tollasta terroria ei tarvi kestää kenenkään. Voisin tietty sanoa, että sun pitää olla päättäväisempi ja sitkeämpi kuin lapsen ja kyllä se siitä, mutta sä olet parhaasi tehnyt ja jos ei omat keinot riitä niin rohkeesti apua hakemaan! Tsemppiä!

Neuvolasta pyytelin jo apua, mutta ei ole mahdollista kun minulla on mies.

Mies on tosi paljon ylitöissä ja sittenkun on kotona niin lapsi ei kiinnosta pätkääkään - enkä minäkään että ei sen puoleen.

Nyt pitäisi vielä koota viimeiset voiman rippeet että saisi eron vireille, ei vaan jaksa. Ap

Ja jos muu ei auta niin kyllä isovanhemmat jaksavat vaikka yhden yön sen lapsen kanssa valvoa niin, että saat nukkua. Ei lapselle saa antaa aina periksi, kun se alkaa huutamaan! KURI, RAJAT ja SÄÄNNÖT, oletko ikinä kuullut sellaisista asioista?

Vierailija:

Ja jos muu ei auta niin kyllä isovanhemmat jaksavat vaikka yhden yön sen lapsen kanssa valvoa niin, että saat nukkua. Ei lapselle saa antaa aina periksi, kun se alkaa huutamaan! KURI, RAJAT ja SÄÄNNÖT, oletko ikinä kuullut sellaisista asioista?

Vierailija:

Se tulee myös viereen ja paukuttaa esim. kaukosäätimellä päähän, eli jos hän ei nuku niin pitää myös huolen ettei kukaan muukaan nuku.

Yleensä herään aamulla siihen kun lapsi repii tukasta, mätkii jollakin, puree jne.

Ap

Olet todella pahimman laadun nössövanhempi joka on päästänyt lapsen niskan päälle eikä enää tiedä miten pyristelisi tilanteen herraksi. Varaa nyt mahdollisimman pian teille aika johonkin perhe-/kasvatusneuvolaan. Et saa hyväksyä tuollaista käytöstä!

Perheneuvolaa ei meidän kunnassa ole.

Mummolassa lapsi on ollut pari tuntia kerrallaan silloin tällöin, ja sen jälkeen menee monta päivää että rauhoittuu. Hänelle kaikki hylkäämiset on maailman loppu.

Ap

Voit oikeen kertoa, että tänne asti piti tulla kun ei neuvolassa oteta todesta. Kyllä teidänkin kunnassa joku näitä asioita hoitaa.

Ennemmin minä pillahdan itkuun ja luovutan kuin että lapsi luovuttaa.

Joskus olen kokeillut kieltää jotakin, lapsi hyppää selälleen lattialle ja huutaa niin kauan että minä olen hermoromahduksen partaalla.



Nytkin lapsi vielä hilluu täällä eikä nuku. Vaipan on repinyt ehkä 15 kertaa veks tässä sillä vlin kun olen vuodattanut. Ulvoo tuossa jalan vieressä, ja kun otan syliin niin potkii raapii ja huutaa.

Kertokaas nyt ihmeessä mitä tekisitte tässä tilanteessa kun niin hyvin tiedätte?

Olen vienyt sänkyyn ja peitellyt jo noin 20 kertaa.

Mikä ei ole edes paljon vielä tuon lapsen kohdalla :(

Ap

Ap

Täällä kukaan ei osaa varmasti auttaa sinua mutta ota uudestaan yhteyttä neuvolaan ja kerro kaikki kuten olet täällä tänään kertonut. Jos ei apua siltikään neuvolasta tarjota ota yheyttä sairaalaan vaikka sitten lastenpsykiatriselle poliklinikalle. Tarvitset apua ja ansaitset apua! JA lapsesi käytös ei ole sinun syytäsi!

Ap, nyt vähän itseä niskasta kiinni! Lapsi muuttaa käytöstään todella nopeasti, jos on määrätietoinen ja johdonmukainen kasvattaja. Näin ollen suosittelen, että päätät nyt jaksaa olla sitä viikon, kaksi, jonka jälkeen lapsi jo nukahtaa ja nukkuu yönsä putkeen: mikäli siis olet napakkana sen harjoitteluajan.



Aivan takuulla sinut voidaan ohjata perheneuvolaan tai vastaavaan, vaikka sitten naapurikuntaan. Älä tee asioita enää vaikeammiksi kuin ne ovatkaan. On tässä yksi jos toinenkin äiti epävarma kasvatuksensa suhteen, mutta apuja on saatavilla, jos ne ottaa vastaan. Enempi teet kaikille hallaa lepsuilemalla, antamalla periksi, notkumalla täällä vaikka lapsi kaipaa huomiota.

Jotenkin ensin ajattelin että lapsi nukkuu kunhan täyttää ensin vuoden... sitten puolitoista.. sitten kaksi.... Eikä vieläkään yhtään täyttä yötä :(



Miehen kanssa ollaan eroamassa koska työ on hänellä nro 1 elämässä, eikä me siihen elämään tunnuta mahtuvan.

Ei ihme ettei viihdy kotona, kakara kiukkuilee koko ajan ja minä olen väsynyt... En itsekään hänen asemassaan haluaisi tulla kotiin.

Ap

No ei ihme, että lapsi on tuollainen, kun palvelet häntä kuin vauvaa. Jätä yösyötöt pois. anna huutaa, olethan jo siihen tottunut.

Meillä on yksi isompikin lapsi jonka kanssa ei ole ikinä ollut ongelmia - tosin hänen kanssaan olenkin saanut nukkua kaikessa rauhassa.

Isompi lapsi kärsii todella siitä, että pienempi vie kaiken huomion.

Räveltää tietysti isosiskon tavaroita ja kiusaa muutenkin.



Voi kun päästäisi tuon isomman lapsen kanssa vaikka lomalle kahdestaan.

Ap

Oikeasti, ansaitsette molemmat parempaa. Hakekaa apua!



Tohon teidän tänhetkiseen taistoon kommentoisin, et nukuta aluksi vaikka viereen se. Otat lapsesta kunnolla kiinni ja pidät sängyssä niin kauan, että nukahtaa. Sitten kun nukahtaminen onnistuu, ottakaa vasta omaan sänkyyn nukuttaminen kuvioihin. Silloinkin säännöksi se, että sängystä ei nousta enää kun sinne kerran on menty.



Mun lapsen raivarit saa yleensä loppumaan kiinni pitämällä. Voi mennä tunti tai enemmän, mutta loppuu ne joskus. Ja ensi kerralla sama juttu. Lapsi oppii, ettei raivoamalla saa tahtoa läpi ja kohtaukset kestää vähemmän aikaa. Sitten lopulta ei otettakaan enää tarvi.



Otetta voi siis käyttää päivällä ja illalla ja millon vaan. Tärkeää on, että itseään ja muita ei saa satuttaa ja ettei raivoamalla saa tahtoa läpi vaan aikuinen pysyy päätöksessään.

Vierailija:

Ennemmin minä pillahdan itkuun ja luovutan kuin että lapsi luovuttaa.

Joskus olen kokeillut kieltää jotakin, lapsi hyppää selälleen lattialle ja huutaa niin kauan että minä olen hermoromahduksen partaalla.

Nytkin lapsi vielä hilluu täällä eikä nuku. Vaipan on repinyt ehkä 15 kertaa veks tässä sillä vlin kun olen vuodattanut. Ulvoo tuossa jalan vieressä, ja kun otan syliin niin potkii raapii ja huutaa.

Kertokaas nyt ihmeessä mitä tekisitte tässä tilanteessa kun niin hyvin tiedätte?

Olen vienyt sänkyyn ja peitellyt jo noin 20 kertaa.

Mikä ei ole edes paljon vielä tuon lapsen kohdalla :(

Ap

Okei, meillä on 4- ja 2,5-vuotiaat lapset, ja kerron nyt mitä minä tekisin jos olisin tuossa tilanteessa. Ei tämä mitään raamatun testamenttia ole, olen ihan tavis mutsi, mutta kun kerran kysyit :)

1) Laittaisin tietokoneen, telkkarin ja kaikki muut turhat ärsykkeet pois ja keittäisin itselleni ison mukin kahvia. Lapsi saisi auttaa keittämisessä (laittaisi porot keittimeen tms.).

2) Menisin lattialle ja leikkisin todella keskittyneesti lapsen kanssa jotain mistä lapsi tykkää - peuhaamista, legoja, autoja, laululeikkejä, ruoanlaittoa, mitä vaan, pääasia että nautitte molemmat. En ajattelisi nukkumaanmenoaikaa enkä huomista väsymystä vaan nauttisin hetkestä, muu voi odottaa. Samalla joisin sitä elämääantavaa kahvia.

3) Kun lapsi alkaisi osoittaa väsymyksen merkkejä (konkreettisia, eli isoja haukotuksia, kömpelyyttä), aloittaisin iltarutiinit uudestaan alusta ja toivottavasti aiempaa paremmalla tuulella. Iltapalat, pisut, pesut ja pusut ja sitten sänkyyn.

4) Jos lapsi ei nukahtaisi heti, nukuttaisin hänet samassa huoneessa jos se tuntuisi auttavan. Kiinnikin voi pitää. Holding-terapia perustuu juuri siihen, että raivoavaa lasta pidetään tiukassa syliotteessa kunnes kohtaus laantuu; näin voi hoitaa senkin, että lapsi hakee rajojaan nukkumaanmennessä ylenmäärin sitkeästi. (Kunpa olisin tiennyt tämän kun esikoista tuon ikäisenä kannettiin sänkyyn 50+ kertaa yössä!)

5) Seuraavana päivänä pitäisin " äidin seuralla hemmottelemisen päivän" , jolloin keskittyisin vain ja ainoastaan lapsen kanssa olemiseen ihan ajatuksella sekä hyväntuulisena pysymiseen. Löysäisin pipoa; ei se ole kuin yksi päivä, ei se mitään jos nyt maidot kaatuu lattialle, sehän on tilaisuus tutkia nesteen virtausta jne. Pääperiaatteena on, että ei tarvitse hermostua eikä tarvitse huutaa. Veikkaan, että aidosta kanssaolemisesta lapsi rauhoittuu ja sieltä tulee esiin rento, huumorintajuinen tyyppi! Jos sen vireen saa pidettyä iltaan asti, voi olla, että nukkumisjuttu ratkeaa itsestään. Jos ei, niin holdingia vaan kehiin.

6) Tekisin " taistelusuunnitelman" vastaisen varalle kun kriisiytynyt tilanne olisi purettu, eli olisin taas saanut yhteyden lapseen.