Minulla on väärä isä

Jo lapsena mietin,mikä perheessämme on vialla. Luin satukirjaa Ruma ankanpoikanen uudestaan ja uudestaan. Minua kohdeltiin aivan eri tavalla kuin isosiskoani ja pikkuveljeäni. Olin syntipukkiapsi,minua mitätöitiin ja minulle naurettiin. Teinityttönä tutkin veriryhmät,totta se on,minulla on eri isä. Sitten menin läpi äidille tuttuja miehiä ja löysin mahdollisen isäni. Hän kävi meillä usein vierailulla,siis katsomassa minua! Ajatus,että kaikki muut tiesivät,paitsi minä,oksettaa. Koko pikkukylä,koulu. Olen ottanut aikuisena asiaa varovasti esille veljeni kanssa,mutta hänen mielestään olen tahraamassa äidin maineen,ilkeä kun olen. Mutta minusta kuoriutuikin tämä satukirjan joutsen. Olen menestynyt elämässä paremmin kuin sisarukset ja pidän asiaa nykyisin positiivisena. Miten muut ovat tällaisesta selviytyneet? Itse olen kasvattanut itselleni uuden identiteetin ja en välitä suvustani kun en tunne heihin mitään yhteenkuuluvaisuutta.