Onko mikään harrastus yhtä sisäpiirikeskeinen kuin hevospiirit?

Oma kokemus koskee sekä ravi- ja ratsupuolta. Aivan äärimmäisen sulkeutunutta, useita pieniä piirejä missä kaikkia ulkopuolisia katsotaan päästä varpaisiin. Puhutaan myös ilkeästi selän takana minkä ehditään.

"Piireihin" pääset mukaan omistamalla tarpeeksi hyvän hevosen (suosiosi kestää niin kauan kun hevonen pärjää), tai olemalla rikas jonka takia kaikki haluaa olla kaverisi tai sitten suvun tai tuttavan kautta niin että joku sukulaisesi/tuttusi on hevosten kanssa tunnettu ja menestyvä eli pääset sitä kautta mukaan porukkaan. Ainakin ravipiireissä asia on näin. Jos tyhjästä lähdet mukaan niin vastaanotto on todella tylyä.

Joskus teininä olin myös kesällä ratsastusleirillä missä kukaan ei tuntenut toisiaan ennestään ja sielläkin alkoi silti heti ihmisten arvostelu sen perusteella kuka harrastanut eniten, kenellä on oma hevonen kotona, et saa koskea mun hoitohevoseen.

Ainoa keino millä voisin enää lähteä mukaan hevosharrastukseen on hevosen pitäminen kotona ja ratsastaminen läheisellä metsätiellä. Ratsastustallit tai ravit, ei enää ikinä.