Joillakin naisilla on auktoriteettia, se on luonnonlahja

Samaa mieltä, että sellaisia on. Eri mieltä siitä, että se on luonnonlahja.  Sellaisen voi kyllä opetella.

Kyllä, se on just noin. Mutta silti toivoisin, että kouluissa olisi enemmän miesopettajia, siis että sukupuolijakauma olisi vähän tasaisempi. Ajattelen, että siinä missä naisilla on todennäköisemmin kyky ymmärtää tyttöjen kokemuksia ja mielenliikkeitä, miehillä on todennäköisemmin kyky ymmärtää poikien kokemuksia ja mielenliikkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, että sellaisia on. Eri mieltä siitä, että se on luonnonlahja.  Sellaisen voi kyllä opetella.

Auktoriteettia ei voi opetella. Sille voi saada tukea, esim muodollisesta arvoasteikosta, mutta todellinen auktoriteetti on sitä että ottaa homman haltuunsa oli natsat tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, että sellaisia on. Eri mieltä siitä, että se on luonnonlahja.  Sellaisen voi kyllä opetella.

Auktoriteettia ei voi opetella. Sille voi saada tukea, esim muodollisesta arvoasteikosta, mutta todellinen auktoriteetti on sitä että ottaa homman haltuunsa oli natsat tai ei.

Kyllä voi opetella. Olen ollut 20 vuotta opettajana. Minulla on ihan eri ote ryhmään nykyään kuin silloin ensimmäisten vuosien aikana. Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, että sellaisia on. Eri mieltä siitä, että se on luonnonlahja.  Sellaisen voi kyllä opetella.

Auktoriteettia ei voi opetella. Sille voi saada tukea, esim muodollisesta arvoasteikosta, mutta todellinen auktoriteetti on sitä että ottaa homman haltuunsa oli natsat tai ei.

Kyllä voi opetella. Olen ollut 20 vuotta opettajana. Minulla on ihan eri ote ryhmään nykyään kuin silloin ensimmäisten vuosien aikana. Sama

Toki näinkin. Mutta kyllä luontainen auktoriteetti (vai pitäisikö sanoa karisma) on synnyinlahja. Joillakin ihmisillä on erikoinen kyky saavuttaa tämä ilman pitkäaikaista harjaantumista. Toisten, kuten sinun ja minun, pitää sitä harjoitella vuosia ja sittenkin se on enemmän kokemuksen tuomaa varmuutta kuin sisältä automaattisesti lähtevää kykyä vaikuttaa ympäristöön. Mutta niinhän se suurimmalla osalla on. Toki on niitäkin, jotka eivät siihen pysty vaikka olisi 30 vuoden kokemus ja armeijamainen hierarkia takanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, että sellaisia on. Eri mieltä siitä, että se on luonnonlahja.  Sellaisen voi kyllä opetella.

Auktoriteettia ei voi opetella. Sille voi saada tukea, esim muodollisesta arvoasteikosta, mutta todellinen auktoriteetti on sitä että ottaa homman haltuunsa oli natsat tai ei.

Kyllä voi opetella. Olen ollut 20 vuotta opettajana. Minulla on ihan eri ote ryhmään nykyään kuin silloin ensimmäisten vuosien aikana. Sama

Toki näinkin. Mutta kyllä luontainen auktoriteetti (vai pitäisikö sanoa karisma) on synnyinlahja. Joillakin ihmisillä on erikoinen kyky saavuttaa tämä ilman pitkäaikaista harjaantumista. Toisten, kuten sinun ja minun, pitää sitä harjoitella vuosia ja sittenkin se on enemmän kokemuksen tuomaa varmuutta kuin sisältä automaattisesti lähtevää kykyä vaikuttaa ympäristöön. Mutta niinhän se suurimmalla osalla on. Toki on niitäkin, jotka eivät siihen pysty vaikka olisi 30 vuoden kokemus ja armeijamainen hierarkia takanaan.

Aika harva on karismaattinen jo vauvana. Tai edes teininä. 

 

Ei luonnonlahja, vaan se kehittyy kokemuksen kautta (tiedän omasta kokemuksesta, koska olen töissä päiväkodissa).

Ja juu sukupuolella ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Eikä armeijalla. Nykypäivän hyvä auktoriteetti ei todellakaan vastaa armeijamaisuutta sitäpaitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, että sellaisia on. Eri mieltä siitä, että se on luonnonlahja.  Sellaisen voi kyllä opetella.

Auktoriteettia ei voi opetella. Sille voi saada tukea, esim muodollisesta arvoasteikosta, mutta todellinen auktoriteetti on sitä että ottaa homman haltuunsa oli natsat tai ei.

Kyllä voi opetella. Olen ollut 20 vuotta opettajana. Minulla on ihan eri ote ryhmään nykyään kuin silloin ensimmäisten vuosien aikana. Sama

Toki näinkin. Mutta kyllä luontainen auktoriteetti (vai pitäisikö sanoa karisma) on synnyinlahja. Joillakin ihmisillä on erikoinen kyky saavuttaa tämä ilman pitkäaikaista harjaantumista. Toisten, kuten sinun ja minun, pitää sitä harjoitella vuosia ja sittenkin se on enemmän kokemuksen tuomaa varmuutta kuin sisältä automaattisesti lähtevää kykyä vaikuttaa ympäristöön. Mutta niinhän se suurimmalla osalla on. Toki on niitäkin, jotka eivät siihen pysty vaikka olisi 30 vuoden kokemus ja armeijamainen hierarkia takanaan.

En minä sitä auktoriteettia ole mitenkään harjaannuttanut erikseen. Se on tullut sen myötä, kun olen syvällisesti oppinut mitä teen ja tiedän itse, että osaan tämän. Se on vain sellaista varmuutta, en osaa selittää. 

Voi olla, että sinun esimerkkihenkilösi on kasvanut kymmenen veljeksen ympärillä ja joutunut pitämään jo kapsena jöötä. Hän on oppinut, mikä toimii ja hän tietää, että pystyy siihen. 

yksi kertaistettuna itse ajattelen näin: Auktoriteetti on syvää uskoa omaan pätevyyteensä. Karisma on täydellistä läsnäoloa ja huomion ontamista kohteelle.

Tai sitten opittu taito. Ihan niinkuin vaikkapa taiteellisuuskin. Jotain saa toki lahjana genetiikassa ja sukulaisilta, mutta kyllä se vaan niin on että suurin osa taidoista on itse hankittuja

Esimerkiksi lasten äideille tulee väkisinkin jonkinlainen auktoriteetti, sillä heidän on pidettävä lapsi ruodussa. Samoin eläinten omistajille. Mutta voi se tietty olla ihan intuitiivistakin, kaikkea sattuu ja tapahtuu

Totta kai jos vaikka opettajaksi menee ihminen, jolla ei ole lapsista mitään kokemusta, ja sitten opeksi menee toinen jolla on omat lapset, ja joka on harrastuksekseen ohjannut lasten kerhoja 10 v. Niin kyllä tuo jolla on kokemusta, niin hänen on nopeampi "kaivaa" se auktoriteetti. Eli kuten kaikki niin myös se vaatii harjaantumista.

Toki on ihmisiä joille ei jostain syystä kehity kovin hyvä ammattitaito, ehkä heitä ei silloin kiinnosta koko homma tai sitten eivät ymmärrä tmss.

Ilmeisesti minulla tuota on. Kun olin opettajan sijaisena nuorempana, sain rauhalliseksi nekin luokat, joista minua varoitettiin. Käytin aika paljon huumoria. Huutaminen ja räyhääminen ei ainakaan auktoriteettia tuo. Ja se villein luokka toi mulle vielä kukkia, kun sijaisuus päättyi. Pojat erityisesti olivat hyvin herrasmiesmäisiä, yläasteikäisiä siis olivat.

Taito tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen on myös älykkyyttä ja onhan nämä hoitajat ym. sosiaalisilla aloilla työskentelevät myös koulutettuja siihen.  Karisma on luontaista auktoriteettia.

Surkeimpia rehtoreita ovat ne joilta auktoriteetti ja karisma puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti minulla tuota on. Kun olin opettajan sijaisena nuorempana, sain rauhalliseksi nekin luokat, joista minua varoitettiin. Käytin aika paljon huumoria. Huutaminen ja räyhääminen ei ainakaan auktoriteettia tuo. Ja se villein luokka toi mulle vielä kukkia, kun sijaisuus päättyi. Pojat erityisesti olivat hyvin herrasmiesmäisiä, yläasteikäisiä siis olivat.

Jos olit nainen kohtuullisen viehättävällä ulkonäöllä ja/tai isoilla utareilla, ei tuolla ole mitään tekemistä auktoriteetin kanssa. 

Se on lopulta helppo temppu kun sen oppii. 

Esim. Purra ei osaa, hän vain peittelee pelkoaan nostamalla nokkaa ja puhumalla kankeasti ja pakotetusti kirjakieltä. Se on arkuuden  ja alemmuudentunteen huonoa peittelyä.

Itselläni on taito hallita väkijoukkoa, tai sanotaanko yleisöä. Minun ei tarvitse tehdä mitään. Riittää kun nousen seisomaan ja olen hiljaa. Enempiä vinkkejä en anna. Psykologiaa lukeneet tietävät.

N60

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti minulla tuota on. Kun olin opettajan sijaisena nuorempana, sain rauhalliseksi nekin luokat, joista minua varoitettiin. Käytin aika paljon huumoria. Huutaminen ja räyhääminen ei ainakaan auktoriteettia tuo. Ja se villein luokka toi mulle vielä kukkia, kun sijaisuus päättyi. Pojat erityisesti olivat hyvin herrasmiesmäisiä, yläasteikäisiä siis olivat.

Jos olit nainen kohtuullisen viehättävällä ulkonäöllä ja/tai isoilla utareilla, ei tuolla ole mitään tekemistä auktoriteetin kanssa. 

En ole opettajana peruskoulussa ollut tuon enempää, mutta minulle kerrottiin, että nimenomaan nuorten sijaisten on vaikea saada luokkia hiljaiseksi ja  sitä villeintä luokkaa eivät suurin osa vakituisista opettajistakaan saanut hiljaiseksi ja töitä tekemään. Ja kyllä minäkin jouduin sitä ihan tosissani funtsimaan mitä teen. Jo ensimmäinen sisääntulo oli näyttävä, he paiskasivat reppunsa takaseinään :)

Olen myöhemmin ollut aika vaativissa paikoissa töissä, siis väkivaltaisten ja päihteitä käyttävien ihmisten parissa. Siellä huomasin, että osa harjoittelijoista pelkää. Silloin hommasta ei vain tule mitään. Luulen, että tuossa opehommassakin oli olennaista, että suhtauduin huvittuneen kiinnostuneesti siihen mitä seuraavaksi tapahtuu ja auktoriteettia tulee myös siitä. Mutta koko ajan pidin omalla persoonallani hommaa kasassa ja käytin välillä käytävällä paria huligaania kahden kesken ja käytin myös omaa läheisyyttäni eli menin häiriöpesäkkeisiin istumaan ja kiersin muutenkin luokassa paljon, tulin lähelle. Olin kuitenkin aikuinen, he vielä lapsia. Julkinen kehuminen oli myös tehokasta, moitteet sitten kahden kesken. 

Ilmeisesti minulla tuota on. Kun olin opettajan sijaisena nuorempana, sain rauhalliseksi nekin luokat, joista minua varoitettiin.

-Jos olisit kiertänyt yli 100 koulussa, niin et olisi noin ehdoton :D ja se ei ole oma vika, etenkään jos joku ryhmä on hyvin huonolla pohjalla, silloin on turha miettiä edes auktoriteetteja. On niin paljon muuta korjattavaa joita päivän sijaiset ei saa aikaan.

Varhaiskasvatuksessa on haastavampaa siinä mielessä, että jos yksi hoitaja vesittää hyvät tavat, niin sen korjaaminen on haastavampaa kun jos olisi itse se ainoa auktoriteetti. Ym.

Toki sen ikäisiltä ei aina voi vaatia koululaismaista rauhallisuutta.

Eli utareet löytyy.