Lue keskustelun säännöt.
Olemme todennäköisesti eroamassa ja mua pelottaa, miten pärjään..
10.05.2007 |
Olemme olleet vajaan 10v yhdessä, ja alusta asti yhteiselomme on ollut aikas vuoristorataa. pettämisiltä ollaan vältytty, eikä alkoholilla ole asiaa meidän perheeseemme.
Meillä on kaksi poikaa, 3v ja 4v.
Asumme suht pienellä paikkakunnalla, omistusasunnossa, joka siis täytyy laittaa myyntiin.
Minulla ei ole työpaikkaa, miehellä sen sijaan on oikein hyväpalkkainen työ. Minua pelottaa ihan tosissaan miten pärjään lasten kanssa niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Töitä on pakko alkaa hakea, ja huonompikin saa kelvata. Mies tietysti maksaa elatusmaksut, mutta kun hän on myös aina hoitanut talousasiamme, pelkään, että en kykene huolehtimaan laskujenmaksuista yms. ajallaan yksin......
" Turvaverkkoa" minulla on vanhempani ja siskoni, mutta heilläkin on oma elämänsä enkä haluaisi kenenkään riippakiveksi ja riesaksi.
Ero on minulle suuri häpeä, epäonnistuminen elämän yhdellä saralla. Ero tulee varmasti yllätyksenä kaikille...
Miten pääsen elämässäni uuteen alkuun?? En tiedä muusta elämästä kuin tästä....
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en saat sitten " köyhänä" hyvätuloiselta mieheltäsi suhteellisesti paremmat elarit. Tuet auttavat niin kauan kuin palkka ei riitä tai sitä ei ole (asumistuki, lapsilisät yh-korotuksineen ja toimeentulotuki, mikäli tulot jäävät tietyn rajan alle). Itse olin muutaman vuoden opiskeleva yh, ja kyllä sillä toimeentulotuellakin pärjäsi ihan ok, kun budjetoi ja eli säästäväisesti. Asutaan vieläpä Helsingissä, joten tämän kalliimmaksi eläminen ei Suomen maassa mene...
Ette tietenkään elä leveästi tai isoissa (omissa) neliöissä, mutta ette myöskään kidu nälkäkuurilla. Mietipä sitä, että jos vaikka tienaat normaalia duunaripalkkaa, saat elatusmaksut kahdesta lapsesta ja lapsilisät yh-korotuksella myöskin kahdesta, ja elämiseen ja asumiseen kuitenkin menee vähemmän rahaa kuin " miehellisessä" perheessä (ainakin yksi huone vähemmän maksettavana asumismenoja, ja yhden aikuisen menot vähemmän kuussa), niin onko taloudellinen pudotus muka kovinkaan iso? Ota selvää asioista. Surffaa sosiaalitoimiston ja Kelan sivuilla, ilmoittaudu heti työkkäriin. Yksinhuoltajuus ei todellakaan tarkoita elämän loppua ja taloudellista konkurssia. Eivät kaikki yh:t ole akateemisia ja monta tonnia kuussa tienaavia.
Ja mitä käytännön elämään tulee, lapset ovat välillä varmaan isällään, jolloin saat sellaista vapaa-aikaa, jota perheellisillä harvoin on. Aikaa olla ihan itsekseen ja ladata akkuja. Maata sohvalla, tavata kavereita, siivota talo. Tai keskittyä töihin, opiskeluun tai ihan mihin vaan. Lisäksi jos sinulla on perhettä tai kavereita, jotka edes joskus ovat lapsien kanssa, jaksat ja pärjäät varmasti ihan hyvin. Loppujen lopuksi se, että pääsee toimimattomasta suhteesta eroon tuo energiaa elämään hämmästyttävän paljon. Onko miehesi muka nyt, ennen eroa, ollut sitten niiiiin iso apu ja voima päivittäisessä arkirumbassa?
Ensin se yksinolo on varmasti vierasta ja pelottavaa, mutta jos suhde tosiaan on ollut tiensä päässä, aika pian se ilman huonoa suhdetta oleminen alkaa tuntua hyvältä ja vapauttavalta. Ja eiköhän sen uuden suhteen aikakin sitten aikanaan tule.
terv: Saman kokenut; nyt todella onnellinen, uudessa suhteessa elävä. (ja onnellinen sinkkukin ehdin olla pitkään ennen nykyistä suhdetta)
ISO TSEMPPI!