Onko mieheni outo vai ovatko muidenkin miehet samanlaisia?
4-vuotias 39 kuumeessa ja tietysti petipotilas koko päivän. Helmoissa meillä myös 1-vuotias kävelevä " riiviö" , jonka perässä saa juosta sinne ja tänne. Mies vapaalla töistä ja on viettänyt päivän pihatöiden parissa. Kahvilla ja syömässä on piipahtanut. Sitten lähti vielä ystävänsä kanssa kalaan. Ja minua pitää taas tärhtäneenä, kun olisin halunnut, että mies olisi ollut sisällä kaverina lasten kanssa. Olisi hoidellut nuorempaa, jotta olisin saanut hoivailla rauhassa sairasta lasta, lueskella satuja ja muuta. Nyt kaikki aika meni hääräämiseen ja kuopus kun tekee hampaita, on myös tavallista känkkärämpi.
Suutuin miehelle ja sanoin että " olet narsisti" (täältä opittu hieno sana). Oliko minulta TAAS liikaa vaadittu että olisi hetken keskittynyt omaan perheeseen?! Kyllähän ne pihatyöt siellä odottaa tekijäänsä... Hyvähän se on että tekee niitä, mutta eihän tällaiset sairastamiset ole kuin hetkellisiä juttuja. Ainakaan meillä.
*ärtynyt*
Kommentit (21)
sairastin virtsatientulehduksen. Mieheni jäi " sairauslomalle" hoitamaan hoitolapsiani ja sain rauhassa juosta vessassa. Vanhemmat olivat tyytyväisiä kun eivät joutuneet viemään lapsiaan varahoitopaikkaan. Olisiko minulla maailman paras mies? ;)
Olin talvella vatsataudissa, sitten sairastui esikoinen 3v ja mulla on myös vauva (silloin 8kk). Mies ei ottanut vapaata töistä, suuttui kun pyysin tulemaan aiemmin ja kun koti oli kuin pommin jäljiltä.
Ok, ei mun takia tarvi ottaa vapaata jos on nuha tms lievää mutta olin 1,5vko siinä kunnossa että konttien menin eteenpäin. Ja yöt vaihdoin lakanoita, pyyhin esikoisen oksennusta ja nukutin vauvaa kun se heräili meidän muiden heräilyihin.
Mies jaksoi kyllä valittaa kun hänen vatsassaan vähän kiersi yhtenä päivänä, taisi siis itsekin olla kipeänä.. Jep jep
Alkoi aivan v*tuttamaan kun tuota taas muistelin.
lähtee poikamieskämpälleen useaksi päiväksi, jos lapset ovat vaikka mahataudissa, ettei vain itse saisi tartuntaa. Lähtee vaikka minä olisin samassa taudissa enkä millään jaksaisi hoitaa lapsia.
ja jos sanoisin en ei menisi sitten. Saattaisi jopa perua menonsa ilman eri kyselyjäkin. Toisaalta voisi käydä myös niin, että joku oma homma vaan vie niin mukanaan, että mun täytyisi tosissaan sanoa suoraan ja sitten vääntää kättä asiasta. Yleensä kyllä tajuaa itsekin.
tämän myös todeksi havainnut.
Vierailija:
Eli pitää kertoo mitä haluaa, eikä odottaa, että ne ite rupeaa tajuamaan. Sillä ne ei oo yleensä mitään kovin empaattisia yksilöitä. Yleensä kannattaa vielä varautua siihen että, kun niille puhuu järkeä ne suuttuu ja kieltää kaiken. Mut kannattaa pysyä lujana ja vaatia samanlaista sitoutumista perheeseen kun iteltäänkin. Muuten ne kyllä menee sieltä mistä aita on matalin ja itelleen on mukavinta.
Onko ne synnyinkodissaan jo pilalle passattuja?
14, ootko antanut palautetta? Meillä tuo olisi aiheuttanut avioeron. Mihin tuollaista miestä tarvitaan? Eihän sitä kiinnosta perheensä hädän hetket.
ap, on miehesi itsekäs.
Tai ehkä mun mies on sitten harvinainen. On parhaillaan kotona hoitamassa keuhkokuumeesta toipuvaa poikaa. Kun minä ja lapset oltiin rota-viruksen kourissa, mies hoiti koko sakkia. Hänellä oli vieraitakin hyysättävänä.
Ja katsoi ansainneensa rehkimisellä vähän extraa, kalareissun.
Ei putkiaivo näe että sinä sinällä tarvitset apua, sitä pitää selveällä suomenkielellä pyytää. Ellei äijällä ole sitten sovinistikuvitelma että hänhän ei akkojen hommia tee ts. hoida lapsia ja että pitää naisen selvitä parista muksusta, ennenkin synnytettiin pellonlaidalla ja mentiin sitten lypsämään...
ja tuollaisia vielä katotte - itsekkäitä paskoja! Ei tulis pieneen mieleenkään ylläpitää tuollaista. Herätkää nyt hyvät ihmiset- ero vireille ja jos toiminta ei radikaalisti muutu niin mammanpoika pellolle vaikka äitienpäivälahjaksi anopille takaisin.
ei pärjätä omien lasten kanssa. Tee VAIN YKSI LAPSI jos et kykene hoitamaan kahta!
Vierailija:
ei pärjätä omien lasten kanssa. Tee VAIN YKSI LAPSI jos et kykene hoitamaan kahta!
Meillä kun ei ole paljoa onneksi sairastettu. Mutta luulen, että " dramaattisessa" tautitilanteessa miedän isi olisi ritari valkealla ratsulla, vaikka ihan tavallisessa arkinuhassa saattaakin olla sokea arkirutiinien pyöritykselle.
Eli jotenkin ajattelen, että miehet ei samalla tavalla näe niitä arkisia monia hommia, jotka naisella tuntuvat kaatuvan päälle. Siis niitä hommia, joita pitää tehdä päivästä toiseen. Ne on enemmän sellaisia kertasuorittajia, eli nauttii isommista urakkahommista (joissa tuloksen näkee, eikä samaa asiaa tervi tehdä heti huomenna) ja siitä, että saa olla niitä ritareita, jotka pelastaa koko sakin sitten siitä suuresta hädästä.
Meillä kyllä isi tekee myös ihan arkisia kotihommia (tiskaa ja vie roskia yms.) mutta yleensä sille pitää hiukankin poikkeavista avunpyynnöistään puhua ihan suoraan ja selkeillä sanoilla... pelkkä huokailu ja astioiden paukuttelu ei mene perille. :)
mummeja ja kummeja avuksi tai sitten SINUSTA EI OLE ÄIDIKSI. Vauva-aika on " helppoa" verrattuna siihen kun ovat murkkuikäisiä ja jo täysi-ikäisiäkin. Murheet ja huolet paljon vakavampia. Terveisin äiti joka on kokenut yöheräilyt,koliikit ja korvatulehdukset
" MINUN mieheni ei ainakaan..." , " MINÄ en tuollaista katselisi..." , " MEILLÄ tehdään asiat oikein..."
TE OLETTE NIIIIIIIIIIIIIIIN SÄÄLITTÄVIÄ!!!
jos ja kun olisin asiasta lopulta huomauttanut - siis " aloittanut riidan" , kuten meillä asiat nähtiin. Ja ex oli narsisti pahimmasta päästä; minä minä minä minä ja minä....
Ei puhettakaan, että se olisi ketään hoivannut, vaikka olisi ollut puolikuolleita koko muu perhe. Mutta mm. näistä syistä se onkin nyt ex ;)
Eli pitää kertoo mitä haluaa, eikä odottaa, että ne ite rupeaa tajuamaan. Sillä ne ei oo yleensä mitään kovin empaattisia yksilöitä. Yleensä kannattaa vielä varautua siihen että, kun niille puhuu järkeä ne suuttuu ja kieltää kaiken. Mut kannattaa pysyä lujana ja vaatia samanlaista sitoutumista perheeseen kun iteltäänkin. Muuten ne kyllä menee sieltä mistä aita on matalin ja itelleen on mukavinta.
Pientä porinaa ensin. En odota ajatuksenlukijaa. Eli PYYSIN miestä nimenomaan sisälle auttamaan, ja pyysin sievästi kolmisen kertaa ennen kuin hermostuin. Olen sellainen, että sanon suoraan miehelle mitä mielessä pyörii. Miehen mielestä taas puhuminen on " turhuutta" .
Ja tuohon maan mainioon juttuun täällä aina törmää, kun ei pärjätä niiden OMIEN lasten kanssa. Enpä toki ajatellutkaan koskaan, että minun pitäisi niiden kanssa YKSIN pärjätä kun mieskin on heitä ollut puuhailemassa maailmaan. ;)
Eikä ole kyse siitä että en pärjäisi. Hyvin pärjäsimme lasten kanssa illalla. Ja selvitään pitkiäkin aikoja ilman miestä, kun hän käy kalareissuilla Lapissa yms. Mutta kun mies juuri sattui olemaan kotona ja vapaapäivällä... Se mikä harmitti, oli se, ettei esikoinen saanut tarvitsemaansa hoivaa kun minun piti 1-vuotiaaseen keskittyä niin paljon.
Sain kuitenkin mieheen sitten puheyhteyteen keskiyöllä ja MÄÄRÄSIN, että nukun esikoisen kanssa kahden ja hän saa hoitaa nuoremman yöhypyt ja aamuheräyksen, joka tapahtuu 6.00. Esikoisen kuume oli koko yön yli 39 ja ei me paljoa nukuttukaan. Nyt mies nukkuu lasten kanssa päiväunia, kun oli niin väsynyt! (joi olutta pihatöiden parissa ja oli katsonut telkkua 02.00 saakka)
Yritän nyt pysyä kuitenkin rauhallisena, että lapsi saa rauhassa sairastaa.