Osaisitko olla ja elää yksin,

En halua ketään vain siksi, että olisi joku.

Tarvitsen hyvän kumppanin. Kuka tahansa ei tietysti riitä (sinulle, joka oletit että " täytyy aina olla joku" jos ei pidä yksin olemisesta).

viisi lasta pitäisi aika kiireisenä

Etsisitkö sitä vai mitä?Entäs jos et löytäs ketään?

Mieluummin yksin, kuin huonon kumppanin kanssa. Nyt minulla on hyvä mies. Ennen häntä olin yksin 5 vuotta.

Olen siihen asti yksin kunnes löytyy hyvä kumppani.

Eikä se minusta mitenkään kamalaa ollut. Yleensä ihan hyvin mukavaa.



Mutta mua kanssa säälittää sellaset tutut, jotka tuntuu ihan pelkäävän yksin olemista. Että pitää uus mies löytää heti seuraavalla viikolla, kun edellinen jätti. Kyllä on tullut mietittyä, että miten se yksin oleminen voi jollekin olla niin kamalan vaikeaa.

mutta sattumalta tapasin mieheni.

Lasten puolesta vaan hirvittäisi. Kouluun ja päikkäriin lähdöt ym. voisi olla hankalia.

niin huhhuh

ei ollut panajainen, mutta silti ei tullut hyvä olokaan...

Ihan yksin - en tiedä. Joskus sanoin miehelle, joka on tosissaan asunut koko aikuisikänsä ennen meidän uusperheeseen hyppäämistä yksin, että mä kyllä nautin yksinkin olosta, niin mies totesi, että ethän sä mitään yksin ole ollut, kun sulla on ollut poika. Ja siinä hän osui kyllä naulan kantaan. On aika eri tulla joka päivä kotiin, jossa on vain tavaroita kuin sellaiseen kotiin, jossa on muiden elämää myös.



Eli taatusti osaisin elää pojan (tai kohta oikeastaan poikien) kanssa " yksin" . Sen sijaan sitten ihan yksin, niin sitä en osaa sanoa. Kammottava ajatus kerrassaan näin äidille.

kauhealta.

Siihen vastaan, että mieluiten kyllä pidän miehen rinnallani kun on lapsia. Pärjäisin varmasti yksinkin, mutta voin ja jaksan paremmin näin. Mutta jos en olisi tavannut miestäni eikä meille olisi tullut lapsia, niin olisin ollut onnellinen yksin. t:11

hengissä olen, nautin elämästäni, pärjään mainiosti, maailma ei ole kaatunut



-mutta kaipaan kyllä kumppania itselleni. Välillä niin, että sattuu

Seurustellut olen pari kertaa eron jälkeen, mutta suhteet on päättyneet siihen etten tuntenut oloani hyväksi. Ei ollut kemiaa eikä oikein edes huvittanut nähdä. Mitäpä semmosta sitten jatkamaan jos mielummin on yksin kuin seurustelukumppanin kanssa.

Nyt jo vuosi aikaa edellisestä seurustelusta ja tuntuu ihan hyvältä olla näin lasten kanssa. Kun on töissä paikassa missä on vain naisia ja elämä on paljon koti-työ-kauppa akselilla pyörivää niin missäpä niitä miehiä edes tapaisi :)

Tottakai mä alkaisin seurustella jos hyvän miehen tapaisin, mutta tosiaan kuten sanoin niin tapaamismahdollisuuksiakin on aika vähän. Mitään netti-ilmoituksia en ole toistaiseksi lähtenyt kokeilemaan, baareissa käyn harvoin (eikä känniset miehet yleensä herätä kiinnostustani). Pitäis varmaan aloittaa joku harrastus jossa voisi tavata miehiä..on vaan turhan vähän aikaa harrastaakkaan mitään tässä elämäntilanteessa :/



Mutta pointti oli siis että ilman miestäkin voi elää ihan hyvää elämää. En silti halua ajatella että loppuelämääni yksin olisin..toivon vielä löytäväni jonkun sopivan :)