Onko narkomaanit onnellisempia kuin minä?

Narkkarit on sentään nähnyt elämää ja kokenut asioita enemmän kuin minä, se on epäreilua! 

Olen siis kateellinen narkomaaneille. Ollut jo kaksi päivää 

Mahdoton sitä näin ulkopuolisena on sanoa, mutta yleisesti ottaen narkkarielämä on pskaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Mahdoton sitä näin ulkopuolisena on sanoa, mutta yleisesti ottaen narkkarielämä on pskaa elämää.

Ehkä mäkin haluun nähdä sitä kunnon elämää! 

Joo on tosi onnellisia elämä on jännittävää ja onnellista, koskaan ei tiedä tuleeko yliannostus vai pääseekö katuojaan kun ei pysty velkoja maksamaan. Vieroitusoireissa yrität jostain saada rahaa ja löytää aineita, olet asunnoton jne. Tosi onnellista elämää aina hetkittäin kunhan jotain ainetta on saanut 

Eivät ole. Narkomaani on rakentanut itselleen helvetin, jossa ainoan hetkellisen helpotuksen tuovat aineet. Jokainen selvä hetki on henkistä ja fyysistä tuskaa ja ahdistusta. 

Öh? Helpostihan tuon tiedät kokeilemalla itse. Mistä narkkarit sen voi tietää?

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole. Narkomaani on rakentanut itselleen helvetin, jossa ainoan hetkellisen helpotuksen tuovat aineet. Jokainen selvä hetki on henkistä ja fyysistä tuskaa ja ahdistusta. 

Ja kun on joka päivä aineissa, myös se aineissa oloaika alkaa olemaan tuskaa ja ahdistusta, vaikka se viiltävin terä onkin vähän tylsempi.

Mä oon niin varma että tää aloitus poistetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole. Narkomaani on rakentanut itselleen helvetin, jossa ainoan hetkellisen helpotuksen tuovat aineet. Jokainen selvä hetki on henkistä ja fyysistä tuskaa ja ahdistusta. 

 

Ja kun on joka päivä aineissa, myös se aineissa oloaika alkaa olemaan tuskaa ja ahdistusta, vaikka se viiltävin terä onkin vähän tylsempi.

Palstalla tiedetään taas. Jos se noin paskaa olisi, ei kukaan olisi kokopäiväinen narkkari. On siinä hommassa toki huonot puolensa, mutta siinä on hyvätkin puolensa, jotka todellakin ovat hyviä. Ei vain sillai "hieman hyviä."

Sen verran lukenut noita muusikoiden elämäkertoja, ja aika monihan on ollut huumeiden käyttäjiä, niin ne käytön aloittamisen ajat vaikuttavat olleen kivaa, mutta sitten se käyttö arkipäiväistyy ja olo ilman aineita on vaan kamala, ja sillä ko. huumeella saadaan olo ns. normaaliksi. 

Toisaalta muistan lukeneeni jostain tutkijasta, joka halusi kokeilla heroiinia ja sanoi, että se ensimmäinen piikki teki olon niin karmeaksi, ettei halunnut enää toista kertaa kokeillakaan.

Katsoin Youtubesta Phil Anselmon selvinpäin tekemän videon missä kertoi käytöstään, ja miten koko elämä pyörii aineen hankkimisen ja käytön ympärillä. Eli aamu alkaa vetämällä annos, eli se mitä eiliseltä on jäänyt ja sitten lähdetään metsästämään kuluvan päivän annoksia. Ei kuulostanut hirveän hohdokkaalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole. Narkomaani on rakentanut itselleen helvetin, jossa ainoan hetkellisen helpotuksen tuovat aineet. Jokainen selvä hetki on henkistä ja fyysistä tuskaa ja ahdistusta. 

 

Ja kun on joka päivä aineissa, myös se aineissa oloaika alkaa olemaan tuskaa ja ahdistusta, vaikka se viiltävin terä onkin vähän tylsempi.

Palstalla tiedetään taas. Jos se noin paskaa olisi, ei kukaan olisi kokopäiväinen narkkari. On siinä hommassa toki huonot puolensa, mutta siinä on hyvätkin puolensa, jotka todellakin ovat hyviä. Ei vain sillai "hieman hyviä."

Palstasta en tiedä, mutta ihan omasta kokemuksesta puhun. Kun käyttö on sillä tasolla, että koko ajan on pakko olla aineissa, ei niitä nousuja enää saa. Sehän se vähän tuon addiktion idea onkin, että on pakko käyttää. Jos käytön pystyy lopettamaan siinä kohtaa, kun aineet alkaa kääntymään itseään vastaan, ei ole addikti.

Vierailija kirjoitti:

Narkkarit on sentään nähnyt elämää ja kokenut asioita enemmän kuin minä, se on epäreilua! 

Huumeissa ihminen ei paljon näe eikä koe. Suurin osa vaan makaa sohvalla ja miettii seuraavaa annosta eikä sen enempää korvien välissä liiku. Elämä päättyy siihen, kun aloittaa narkkaamisen ja elämä alkaa uudestaan, kun lopettaa sen narkkaamisen. Minä en ole vielä nähnyt yhtään nistiä, jotka näkisi ja kokisi yhtä paljon kuin raittiit ihmiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole. Narkomaani on rakentanut itselleen helvetin, jossa ainoan hetkellisen helpotuksen tuovat aineet. Jokainen selvä hetki on henkistä ja fyysistä tuskaa ja ahdistusta. 

 

Ja kun on joka päivä aineissa, myös se aineissa oloaika alkaa olemaan tuskaa ja ahdistusta, vaikka se viiltävin terä onkin vähän tylsempi.

Palstalla tiedetään taas. Jos se noin paskaa olisi, ei kukaan olisi kokopäiväinen narkkari. On siinä hommassa toki huonot puolensa, mutta siinä on hyvätkin puolensa, jotka todellakin ovat hyviä. Ei vain sillai "hieman hyviä."

 

Palstasta en tiedä, mutta ihan omasta kokemuksesta puhun. Kun käyttö on sillä tasolla, että koko ajan on pakko olla aineissa, ei niitä nousuja enää saa. Sehän se vähä

Se on vain sun kokemus asiasta ja juttusi on kuin suoraan päihdetyöntekijöiden suusta, mistä nyt tulee mieleen, että paljonko höpinät siltä suunnalta vaikuttaa?

Niin tai näin, ei se tarkoita, että kaikki muutkin päihderiippuvaiset kokevat asian samoin.