Miten paljon lasta tai teiniä pitää lohduttaa?

https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-pelka…

Voi viddu. Ajattelet noin omasta lapsesta.

Lapsen varttuessa pelot muuttuvat realistisemmiksi. Kouluikäisillä lapsilla on nuorempia enemmän omaan ja läheisten terveyteen sekä tulevaisuuteen liittyviä pelkoja. Lapsilla voi olla myös kouluun liittyvää pelkoa. Tutkimuksissa on havaittu, että kaiken kaikkiaan lasten pelot vähenevät, kun lapsi kasvaa.

Lasten luonteissa ja temperamenteissa on eroja. Toiset lapset ovat herkempiä ja pelkäävät useammin kuin toiset. Temperamentin lisäksi myös älykkyydellä on havaittu olevan yhteys pelkojen esiintymiseen. Selitys voi olla se, että älykkäät lapset alkavat pelätä varsin nuorina, koska he tiedostavat vaarojen mahdollisuudet toisia herkemmin.

Vanhemman tärkeä tehtävä olisi huomioida ja hyväksyä lapsensa yksilöllisyys. Myös vanhemman persoonalla on vaikutusta: herkän ja aran vanhemman voi olla helpompi ymmärtää pelkäävää lastaan kuin kovin määrätietoisen ja rohkean vanhemman. Olisi toivottavaa, että vanhempi voisi sietää lapsensa pelkäävää ja epävarmaa puolta, jolloin lapsi kokee, että hän voi näyttää tunteensa ja puhua peloistaan. Hänen ei tarvitse esittää rohkeampaa kuin on.

Kun vanhempi hyväksyy oman lapsensa sellaisena kuin tämä on, vanhemman on helpompi viestiä tätä samaa myös ympäristölle. Arkaa lasta pakkoreipastaville sivullisille voi sanoa jämäkästi, että lapsella on oikeus olla omanlaisensa, välillä rohkeampi, välillä ujompi. Jokainen saa totutella asioihin omassa tahdissaan.

Kyllä se voi harmittaa, kun oma lapsi ei olekaan sellainen kuin sinä haluat, vaan oma persoonansa. Kannattaa miettiä, miten voit kehittää itseäsi niin, ettet suhtautuisi niin ikävästi siihen, kun muut eivät täytä odotuksiasi.

Jos et ole trolli, niin sitten olet malliesimerkki huonosta vanhemmasta. Lapsen pitäisi voida teini-iässäkin luottaa vanhempansa tukeen eikä joutua kuulemaan olevansa vain ruikuttaja. 

Jos et kerran osaa etkä halua hänelle tukea antaa ja hyväksyä että häntä sellaisena kuin on, herää kysymys miksi hankit lapsia alun perinkään.

Olin tuollainen ruikuttava lapsi, nyt terapiassa selvisi, että se johtui just siitä kun ei kuunneltu, en kokenut aikuisen kannattelevan mua lapsena ja murehdin aikuisten murheita. Jos lapsella on perusturva kunnossa, ei se ruikuta. Ota syliin, kuuntele JA tee niille lapsen murheille jotain! Itsellä on sellainen mielikuva, että kun kerroin äidille murheistani, hän käski olla reipas ja mennä vaan, olla murehtimatta. Opin, että en saa kertoa murheistani ja että ne on ylimääräinen taakka aikuiselle eikä mitenkään tärkeä. Ne piti vain antaa olla ilman mitään käsittelyä tai keskustelua. Kun oikea tapa olisi ollut kysyä, mikä pelottaa ja sen jälkeen tehdä asialle jotain, jotta se pelon aihe olisi kadonnut tai hälvennyt.

Vierailija kirjoitti:

Jos et ole trolli, niin sitten olet malliesimerkki huonosta vanhemmasta. Lapsen pitäisi voida teini-iässäkin luottaa vanhempansa tukeen eikä joutua kuulemaan olevansa vain ruikuttaja. 

Jos et kerran osaa etkä halua hänelle tukea antaa ja hyväksyä että häntä sellaisena kuin on, herää kysymys miksi hankit lapsia alun perinkään.

T ä m ä !

Miksi hankit lapsia?

Nyt mars kirjastoon hakemaan joku vanhemmuusopas! Esim herkistä lapsista on näitä kirjoitettu ja ap:lle tekisi erinomaisen hyvää tutustua aiheeseen. Ja varsinkin sille lapselle! Sitä lapsen murhetta jaksaa kuunnella, kun ymmärtää, mistä se kumpuaa ja miten siihen pitää suhtautua. Tottakai se rassaa, kun ei tiedä mitä sille pitää tehdä!