Mitä mieltä olette näistä "huh, huh", "voi elämän kevät", "pyhä sylvi" yms. -huudahduksista?

Minulla ainakin tulee mieleen keskustelupalstoilla, täälläkin siis, sellainen mamma, joka mennä viuhtoo viestejään menemään sellaisella ylenkatse- ja ylemmyysmoodilla. Sellainen, jonka omat mielipiteet on tosiaan enemmänkin mielipiteitä mututuntumalla kuin asiallista faktaa asiallisella käytöksellä. Voihan se mamma olla miespuolinenkin, mutta enemmän miellän naiseen tuollaisen käytöksen. Minua käytös ärsyttää. En tiedä, liittyykö yksityiselämäni kokemuksiin vai vaan siihen, että enemmän miellyttää ihmisissä hyvä käytös, johon ei liity toisten lyttäämistä tai aliarviointia, jollaisiksi tuon tyyppiset huudahdukset pääsääntöisesti koen.