Järkevin okt-koko ja huonemäärä 6-henkiselle perheelle?

Jos jokaisella lapsella pitää olla oma makuuhuone (jota en kyllä käsitä), niin sitten varmaan pitää olla vähintään 7 huoneen talo. Meille kelpaa 5 huoneen ja 120 neliötä ihan mainiosti.

meitä on kaksi aikuista, yksi lähilapsi, kaksi etälasta ja toiveissa 1-2 yhteistä.



Talossa on 5 makuuhuonetta ja iso tupakeittiö.

Kiva että lapsilla on omat huoneet. 2 makuuhuonetta alakerrassa ja 4 yläkerrassa.

Meillä oli edellinen talo 162m2 (aspa) ja siinä 4 makkaria 6 hengelle. Loistavat tilat ja mukavalla paikalla. Ruvettiin kuitenkin rakentamaan uutta taloa kun 2 lapsista muutti pois kotoa ja nyt on yli 200m2 neljälle hengelle. Tilaa on enemmän mutta ei sitlti mitään yletöntä.

Vierailija:

Meillä oli edellinen talo 162m2 (aspa) ja siinä 4 makkaria 6 hengelle. Loistavat tilat ja mukavalla paikalla. Ruvettiin kuitenkin rakentamaan uutta taloa kun 2 lapsista muutti pois kotoa ja nyt on yli 200m2 neljälle hengelle. Tilaa on enemmän mutta ei sitlti mitään yletöntä.

Kuulostaapa hassulta, että rakensitte isomman kuin väkimäärä pieneni :) Toisaalta, lasten kasvaessa tulee poika- ja tyttöystäviä kuvioihin ja sen myötä varmaan joskus lapsenlapsiakin...

Meillä on rakenteilla 145 neliön talo, makuuhuoneita 4. Lapsia on tällähetkellä yksi, toiveissa 1 tai 2 lisää.

Vierailija:

Jos jokaisella lapsella pitää olla oma makuuhuone (jota en kyllä käsitä), niin sitten varmaan pitää olla vähintään 7 huoneen talo. Meille kelpaa 5 huoneen ja 120 neliötä ihan mainiosti.

Ainoastaa erittäin pitkät välit (10v. ainakin) selittäisi sen, että asutaan pienemmässä talossa kuin perhe on. On väärin lapsia kohtaan, jos ei pysty tarjoamaan kunnollisia huoneita heille!

äidin mielestä se vain oli pieni kuin persläpi, ja hän halusi vaihtelua.

Ei oma huone ole mikään ihmisoikeusasia. Oma tila pitää jokaisella olla, mutta ei se tarkoita välttämättä ikiomaa huonetta, on monia tapoja jakaa huone niin, että molemmille asukeille on omaa rauhaa. (olettaen siis, että yhdessä huoneessa nukkuu kaksi lasta)



Minun lapsuudenkodissani oli olohuone, keittiö ja kaksi makuualkovia ja enimmillään meitä asui siellä viisi henkeä. Minulla ja kaksi vuotta nuoremmalla pikkusiskollani oli ne alkovit huoneina, vanhemmat nukkuivat vuodesohvassa olohuoneessa ja vauvan pinnasänky oli olkkarissa myös. Neliöitä oli varmaan jotain 45, jos ne alkovit ja vaatehuone lasketaan mukaan.

Meillä ei siis kellään ollut makuuhuonetta, jossa olisi ollut ovi. Oli kuitenkin itsestään selvää, että ennen toisen huoneeseen menoa piti koputtaa (seinään, kun ei sitä ovea kerran ollut :D). Ainoa syy, miksi olisin lapsena kaivannut ihan oikeaa omaa huonetta, oli se, että kiukkuisena ei voinut paiskata ovea kiinni perässään, ellei sitten mennyt vessaan, vaatehuoneeseen tai ulos...

Leikkitilasta meillä ei ollut puutetta, vaikka oman huoneen lattialle ei brion junarataa saanutkaan levitetyksi. Saimme vapaasti rakennella leikkimme olohuoneeseen ja keittiöön (ja sille välille), kunhan lelut kerättiin myös leikin jälkeen pois. Lisäksi meillä oli pari hehtaaria pihaa käytössämme, asuimme nimittäin omakotitalon yläkerrassa.