Steiner-päiväkoti

huonoja puolia en keksi.

kaikki itse. Mikä sinänsä hyvä asia. Huono puoli on, että jos lapsesi sattuisi tarvitsemaan kehityksessään tukea, sitä ei steiner puolella välttämättä myönnetä, vaan puhutaan kuinka jokainen kehittyy omaan tahtiinsa. Eli mahd. tarvittava kuntoutus voi jäädä väliin/liian vähälle ja sitten koulussa 3 luokalla aletaan ihmetellä miksei lapsi opikkaan sitä taikka tätä.

Siinä vaiheessa on jo menetetty parhhaat kuntouttamisen vuodet eikä lapsen hyväksi voida enää tehdä niin paljoa.



nim. työn kautta kokemusta asiasta on.

Tuota erityistarpeiden/kuntoutus asiaa jäin todella pohtimaan. Onko pääkaupungin suunnalla erityis-Steiner koulu? Vai muistanko ihan väärin. Mutta joka tapauksessa täällä päin ei sellaista ole, työnikin puolesta jäin miettimään.

Silti olen sitäkin mieltä että on todella hienoa kun Steiner-päiväkodissa/koulussa saa kehittyä omaan tahtiin. Esim olen kuullut että eräs lapsi ekalla luokalla ei oppinut lukemaan, siirtyy silti toiselle luokalle, " ei juodu näin pois porukasta" . Oppi sitten kesälomalla lukemaan, kun " tavallisessa" peruskoulussa näin ei tapahtuisi vaan tuplaisi ykkösen...



Jos joku vielä jaksaa kertoa pääpiirteittäin tuosta antroposofia:sta olisin kiitollinen:)



Ja mitä mieltä olette eurytmiasta(kirjoitetaankohan edes noin)??



Hupulinäiti

Henk.koht. kokemusta on sen verran, että myös ajateltiin päiväkotia, koska olisi ollut ihan kotimme vieressä. Kuitenkin juuri tuo 3v aloitusikä ja mahdottomat ehdot hakemisten ja lomien suhteen käänsivät mielen.



Eli lomat menee ainakin tässä päiväkodissa pisimmään kaavan mukaan koululomien kanssa aika yhteen. Lisäksi lapsi olisi pitänyt viedä tasan klo 8 ja hakea pois samoin tasan klo 16. Muu olisi vielä onnistunut, mutta tavallisella työssäkäyvällä ei ole mahdollista venyä noihin loma-aikoihin, joilloin pk suljettu.



Lisäksi vähän hirvitti se, että lapsille ei tarjota lihaa ollenkaan.



Eurytmiasta sen verran, että parhaat lapsuudenystäväni kävivät steiner-koulua ja ainakin heille tuo oli se kaikkein kauhein kouluaine. Näin vielä erittäin monen vuoden jälkeenkin se herättää heissä ihokarvat pystyyn.

se ei ole mitään mystistä, tavallisia loruja ja leikkejä.

Meillä lapsi kävi steiner-päiväkodin ja olin erittäin tyytyväinen heidän toimintaa. (Tosin nuo aukioloajat ja loma-ajat toivat aina päänvaivaa mutta aina niistäkin selvittiin mummojen avuilla). Kouluun meni kuitenkin tavalliseen kouluun (matkat olisivat teettäneet aluksi meillä hankaluutta, steriner koulu olisi ollut liian kaukana), ja ihan hyvin lähti menemään vaikkei ollut missään esikoulussa käynytkään. Nyt tämä lapsukainen käy jo yläastetta ja meillä on taasen uusi päivähoitoon menijä muutaman vuoden kuluttua ja olemmepa ajatelleet taas tuota steinerpäiväkotia. Itse tykkäsin päiväkodissa tuosta kodinomaisuudesta, luovuudesta, lapsi saa olla hieman erilainenkin eikä sitä olla heti ihmettelemässä ja " vääntämässä muottiin" . (Tässä tosin se vaara niinkuin joku aiemmin kirjoittikin että jos on erityistuen tarvetta on sitä vaikeampi saada).

Loppujen lopuksihan se on näin että ryhmän aikuisistahan se vallan riippuu minkälaista meininkiä päivähoidossa on, ettei se pedagogiikka aina kaikkea kerro.

Kävimme esikoistamme varten kerran tutustumassa steiner-päiväkotiin ja olin kyllä ihan mykistynyt siitä, miten eri tavalla he ajattelivat kaikesta. Lapsilla ei ollut leluja vaan kasa vanhoja villasukkia, huovutettuja nyssyköitä ja vanhoja kenkiä, ja ne kuulemma aamuisin kaadettiin lattialle. Legoja ei ollut siitä syystä, että joku saattaisi niillä heittää toista ja sitten pitäisi kieltää (lasta ei haluttu kieltää/rajoittaa mitenkään). Lapset saivat myös istua pöydällä, mikä on ehkä pikkujuttu toisille, minusta se oli käsittämätöntä. Kysyin mitä sitten jos meillä kotona ei saa istua pöydällä ja he eivät osanneet vastata. Joulujuhlissa ei ollut kuulemma siksi esityksiä enää, ettei tarvinnut lapsille sanoa, että nyt pitää olla hetki hiljaa ja kuunnella vaan lapsilla oli vapaus olla ja mennä juhlassa miten lystävät (mietin vain miten he sitten tulevaisuudessa oppivat ns. olemaan kunnolla kun sellaisia tilanteita elämässä tulee väistämättä vastaan). Eli kaiken kaikkiaan jäi kuva, että lapsia ei kasvateta, kielletä, rajoja ei ole ollenkaan vaan " luovuus kukkii" - näemmä myös rajojen suhteen.



Hyvääkin oli: kodinomaisuutta, luomuruokaa, läheisyyttä, pienet ryhmät, kodikas talo. Mutta minua häiritsi tuo kaikkeen ulottuva jäsentymättömyys (eikä sen vastakohtana tarvitse olla laitosmaisuus). Lisäksi joulua tai muita kristillisiä juhlia ei juhlita siten, että kristillisyys näkyy toiminnassa, mikä puolestaan oli viimeinen niitti minulle. (Pöljä olin itse kun en ottanut selville sitä puolta aikaisemmin!)



Joten en laittaisi omaa lastani steinerkouluun enkä päiväkotiin, mutta aivan taatusti on perheitä, joiden elämäntilanteeseen ja -asenteeseen tämä pedagogiikka sopii. Ei vaan sopisi meille, koska olemme kaiken mahdollisen suhteen " taviksia" ja meillä lasten pitää valitettavasti istua tuolilla, syödä kiltisti ja totella sääntöjä.

Vielä mitä tuohon rajattomuuteen tulee, ainakin meidän lapsen päiväkodissa koin että siellä oli oikeasti rajat joita lapset osasivat noudattaa (ei tosiaankaan istuskeltu pöydillä) ja ruokatavat olivat erinomaiset. aikuiset söivät lasten kanssa samassa pöydässä. Mitä vielä pidin hyvänä, hoitajat kielsivät ja komensivat lapsia myös silloin kun vanhempia oli paikalla. (sitäkin on ettei uskalleta kieltää kun on vanhempia paikalla).

En siis noista päiväkodeista tiedä, mutta kyllä ainakin omana steinerkouluaikanani koulussa tarjottiin lihaa ja olen ymmärtänyt, että näin on vieläkin. Täytyy ihan tarkistaa, koska olen jo ilmoittanut taaperomme Steiner-kouluun!



Tuollainen rajattomuushan olisi kauheaa! Itselläni ainakin oli kunnon opettajat kouluaikana, eikä meidän koulussamme saanut noin käyttäytyä! Mutta, kuten sanottu, paljon riippuu näköjään opettajista!

Kristillisyys näkyi meillä ainakin aivan normaalina uskonnonopetuksena ja joulujuhlissakin oli aina seimikuvaelma. Täytyy toivoa, ettei tämä nykyaika ole vienyt sitä kaikkea pois!



Mitä tulee " eukkaan" eli eurytmiaan, niin varmaan se oli suurimman osan inhokkiaine, mutta itse kyllä tykkäsin. Kurjinta oli ainainen selittely kavereille aiheesta, mitä se eukka nyt oikein on. Pidin sitä lähinnä musiikkiliikuntana, koska ei meille lapsille painotettu eurytmian pedagogista puolta.



Kiintoisaa lukea kommentteja Steiner-päiväkodeista, koska niistä en tiedä muuta, kuin että olen pari kertaa käynyt sisällä.

Minulla ei ole kokemusta steinerpäiväkodin/koulun käynnistä,mutta olemme kerran olleet vuokralaisina asunnossa, jonka omistajat olivat steinerkoulun opettajia. he vuokrasivat siis kotiaan loman ajan, muutoin asuivat siinä perheensä kanssa. Olihan kokemus. Kaikki oli eläneet kuin pellossa jo pitkään siinä talossa. Lapset oli piirrelleet seiniin ja osin huonekaluihinkin, eli rajoista ei tietoakaan. Jos joku huonekalu tai tavara oli rikkoutunut, ei mitään yritystäkään että olisi korjattu tai nostettu pois näkyviltä. Siivoaminen oli sieltä täältä siivoilua ja sauna ja suihkut niin Paskasia että hirvitti käydä... Voi olla että suutarin lapsilla ei ole kenkiä, mutta pelkään ettei noiden opejen oppilaillakaan juuri rajoja ole, omilla lapsilla ei ainakaan. Ikinä ei minun lapset steinerpäiväkotiin tai kouluun joudu! Pääsevät tasokkaampaan päiväkotiin/kouluun.

Olin vuosia sitten töissä steiner-päiväkodissa avustajana, joten tässä muutama omakohtainen huomio asiasta.



Mieleeni on jäänyt hyvinä puolina lapsen yksilöllisyyden huomioiminen ja yhdessä tekeminen. Kyseisessä päiväkodissa leivottiin joka viikko ja leluina oli kankaita, nyssyköitä, patjoja, naruja ym. ja niistä rakennettiin laivoja, majoja, ja kaikkea mitä lasten mielikuvitus ikinä pystyikään loihtimaan. Erilaisuuteen kannustettiin ja tunteiden ilmaisemisesta kiiteltiin.



Rajat tunnettiin ja kyllä siellä lapsia kiellettiinkin. Ympäristöstä pyrittiin rakentamaan tosin sellainen, ettei koko aikaa tarvitsisi olla kieltämässä. Ja pöydilläkin sai kiipeillä, silloin kuin ne olivat osa leikkiä. Eurtymiasta päiväkoti-ikäiset lapset pitivät todella paljon, sehän on kuin satujumppaa.



Sitten niitä huonompia juttuja. Naisen ja miehen rooli oli tosi perinteinen. Meillä esim. naisten piti pitää hametta töissä! Ja kuten kaikissa yksityisissä päiväkodeissa, vanhempien osuus päiväkodin toiminnassa oli merkittävää. Kun ajattelee niitä sikakalliita maksuja, joilla sai päivittäisen hoidon klo 8-16 (tosiaan kaikki koulujen loma-ajat päiväkoti oli kiinni), niin lisäksi piti olla lähes joka viikko osallistumassa johonkin rahankeruutempaukseen tai talkoisiin tms. Ja jos ei osallistunut, niin olisittepa olleet kuulemassa mitä näistä vanhemmista puhuttiin..



Luomu-kasvisruokaa syötiin myös täällä. Vasta koulussa oli tarjolla myös lihaa.



Pääasiassa kokemukset steiner-päiväkodista olivat todella hyvät. Oma lapseni on kuitenkin kunnallisessa päiväkodissa, suurimpana syynä tuo vanhempien osuus toiminnasta. Kakkuja ehtii leipoa vielä satoja, kun lapsi ehtii kouluikään ja harrastuksiin, en halua aloittaa sitä vielä!

Kylläpä on ristiriitaisia kokemuksia ja ennakkoluulojakin Steinerpäiväkotia kohtaan. Olen ilmoittanut elokuussa 3-vuotta täyttävän lapseni Steinerpäiväkotiin (aloittaa syksyllä puolipäivähoidossa) ja olen saanut jo nyt keväällä käydä rauhassa ujon ja aran lapseni kanssa tutustumassa paikkoihin, toimintaan, henkilökuntaan, ja olemme leikkineet pihalla muiden lasten kanssa. Riippuu nähtävästi paikkakunnasta ja tietty henkilökunnasta millaista meininkiä päiväkodissa on. Tässä päiväkodissa on selkeät ja turvalliset säännöt ja rajat, ja lapsia kielletään myös vanhempien läsnäollessa. Ja jos lapsi tarvitsee kehityksessään tukea, ainakin ystäväni lapsien kohdalla päiväkodin henkilökunta on ottanut asian puheeksi vanhempien kanssa. Päiväkodissa on sitten lapsille annettu puhe- ja kuvataideterapiaa vanhempien suostumuksella. Luomukasvisruokaa syödään (mikä on hyvä juttu - kotona voi toisen aterian valmistaa lihasta) ja lämpimäisiä leivotaan, ja kalaa/kananmunia on tietääkseni tarjolla aina silloin tällöin.

Päiväkodin esikoulussa oppi ystäväni lapsi jo lukemaankin.

Päiväkodissa tulisi olla viim. klo 9 mennessä, koska silloin kerrotaan satu ja päivä aloitetaan yhdessä. Päiväkoti menee kiinni klo 16.30. Mikäli lapsen tarvitsee olla hoidossa tavallista pidempään (eli meidän tapauksessa yli 4 tuntia), voi siitä sopia aamulla henkilökunnan kanssa lasta tuodessa, ja jokaisesta " ylimenevästä" tunnista veloitetaan muistaakseni 2 eur. Eli joustoa löytyy.

Steinerpedagogiikan taustalla on antroposofia. Siinä on paljon hyvää, ja vastuullinen henkilökunta varmasti osaa ottaa tämän kasvatuksellisesti ja moraalisesti huomioon. Itse en sinänsä antroposofiasta perusta.

Meidän perheessä vietetään kristillisiä juhlia (ja jossain toisessa perheessä kenties muslimien juhlia.) Suvaitsevaisuus ja eri uskontojen kunnioittaminen mielestäni otetaan Steinerpäiväkodissa huomioon.

Lapsemme ovat Steinerpäiväkodissa,ja olen ollut todella tyytyväinen kaikkeen.Rajat on,ei todellakaan mitään pöydillä istuskelua tai juhlissa vaeltelua...!

Leluja on kyllä ja paljon,mutta ne eivät ole muovisia, vaan puisia autoja,huovutettuja eläimiä,kankaisia nukkeja yms.Se on hyvä, sillä lapsi oppii että lelun voi myös korjata kun se särkyy,eikä tarvitse heittää roskiin.Vapaa leikki on tärkeää,lapset saavat itse käyttää omaa mielikuvitustaan ilman että aikuiset ohjaavat leikkiä.

Ruoka on luomuruokaa,pääasiassa kasvisruokaa,mutta lihaakin joskus.

Opettajat ovat rauhallisia ja kärsivällisiä,lapsemme pitävät heistä todella paljon.Eikä opettajat vaihdu jatkuvasti,se on mielestäni iso asia!

Yksilöllisyyttä korostetaan,samoin kodinomaisuutta.

Eurytmia on päiväkodissa loruilua ja leikkiä.

Olen ollut päiväkotiin niin tyytyväinen,että lapsemme menevät aikanaan myös Steinerkouluun.

Erityispedagogiikat eivät tarkoita sitä, että lapsi saisi jotain " parempaa" tai muuten " erityistä" .



Steinerilaisuuden taustalla on antroposofia, se on vaikuttanut siihen millaisia oppeja steinerilaisuudessa noudatetaan. On ihan hyviä juttuja, mutta myös niitä vähemmän hyviä... Itse en missään tapauksessa haluaisi lastani Steiner päiväkotiin (saatika Steinerkouluun).



Erityispedagogiikoista liputtaisin reggiolaisuuden puolesta, sillä lapsilähtöisyys ja lapsen yksilöllisyys ovat reggiolaisuudessa todella hienosti huomioitu.

eikä minulla ole tietoa Steiner-päiväkodeista, mutta itse Steiner-koulua käyneenä haluan lapseni nimenomaan Steiner-kouluun. Itselläni kävi sen suhteen tuuri, ettei luokanopettajamme ollut " hihhuli" eikä ymmärtääkseni ja muistaakseni antroposofia sinänsä päällimmäisenä koulutyöskentelyssämme. Parhaimpina asioina mieleeni ovat jääneet jaksomainen työskentely useissä lukuaineissa, oman tekemisen kautta oppiminen, pitkä suhde samaan luokanopettajaan (8 vuotta) ja jokaisen oppilaan yksilöllisyyden huomioiminen. Helpoin koulu Steiner-koulu ei ole, vaan pärjääminen vaatii mielestäni omaa sekä vanhempien aktiivisuutta.

Koska keskustelu olikin jo 8v vanha,

poistin vastaukseni, ja aloitin kokonaan

uuden, ja siirsin sen sinne.

Keskustelu on nimeltään:
Kokemuksia Steinerpäiväkodista.

S2muel