Lue keskustelun säännöt.
Vielä voisi olla 10 vuotta aikaa jäljellä
27.01.2026 |
Tässä alkaa olla ikää.Jos nyt oikein hyvin käy vielä voisi olla noin 10 vuotta tai vähän ennemän aikaa jäljellä.
Tietysti jos käy huonosti ei ole sitäkään.Se on varmaa 15 vuotta ei enää ole.Mitä tässä elämässä vielä kannataisi tehdä?
Kommentit (5)
En näe mitää hyvää tulevaisuudessa Suomessa, joten ei jaksa välittää. Maahan muutto tuhoaa Suomen lopullisesti seuraavien vuosikymmenten aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En näe mitää hyvää tulevaisuudessa Suomessa, joten ei jaksa välittää. Maahan muutto tuhoaa Suomen lopullisesti seuraavien vuosikymmenten aikana.
Sä tuhoat negatiivisuudella itse itsesi.
No ei tämä maa tästä mihinkään tuhoudu, asuu täällä sitten ketä tahansa. Se on vaan otetava vastaan, mitä tulossa on.
Sitten eletään niin kuin eletään. Mistäpä tuon tietää. Tietysti vähän ällöttää ajatus, että tännekin tulisi sota, mutta sodan aikanakin ihmiset jatkaa elämistään. Lähdetään sitten pois täältä tai jatketaan täällä olemista. Elettiinhän sitä ennenkin "vaikk ojan takan oltiin," vai miten se A. Kivi asian ilmaisi.
Emme me kukaan sinne tulevaisuuteen nähdäkään, emme hyvää emmekä huonoa. Siksi meidän vain vielä kannattaa istuttaa se omenapuu. Yritetään olla onnellisia ja tehdä hyviä asioita, vaikka olisikin aikaa vain vähän. Miksi murehtia ja valittaa asioista, joita ei ole tapahtunut. Kenties ne ei koskaan tapahdukaan ja on surtu turhaan.
Ajattelen ihan samalla lailla. Kymmenkunta sellaista kohtuuhyvää vuotta voisi vielä olla olemassa, sitten alkaa väkisinkin vanheta nopeasti. Mitä sitä oikein tekisi?
Kun oikein mitään sellaista, mitä nuorena tykkäsi tehdä, ei voi tai ei huvita tehdä. Jos olisin yksineläjä, ehkä voisin ihan piruuttani muutaman kerran kuussa käydä tuossa lähipubissa istumassa iltaa. Se olisi melkoista vaihtelua tähän kököttämiseen. Istuisin siellä illan puhumassa paskaa ja sitten tulisin rauhassa omaan viihtyisään kotiini.
Vanhana ei ole enää niin väliä sillä seuran laadulla. Äitikin jutteli ihan mielellään vanhoilla päivillään yhden entisen puliäijän kanssa, joka oli asettunut samaan taloon asumaan viimeisiä vuosiaan. Hän sanoi, että ei olisi aikanaan uskonut, että silläkin on ihan viisaita ajatuksia.
Lapsenlapsetkin on jo isoja ja omissa elämissään, kivahan on kun käyvät mutta heillä on jo niin erilaiset ympyrät, ettei pysy perässä. No hommattiin koiranpentu. Se on kyllä ihana.
Matkustelu ei kiinnosta yhtään, paitsi korkeintaan kotimaassa. En enää millään viitsisi lähteä mihinkään lentomatkoille enkä mihinkään muuallekaan, mihin pitäisi pakata ja hommata papereita ja viisumeita ja miettiä hotelleita ja joka paikassa ruuhkia ja vieraita ihmisiä ja vierasta kieltä. Äh, nähty jo.
Kirjastoa pitää käyttää ahkerasti ja nyt on aika lukea kaikki ne klassikot, jotka on jäänyt vielä lukematta. Ottaisko viimeinkin sen Sinuhen työn alle? Veli luki sitä nuorena taskulampun kanssa peiton alla, kun äiti ei olisi antanut valvoa niin myöhään. Eli kai se hyvä kirja sitten on, kun aina kehuttiin.
Tavoitteenani on kyllä vielä kerran "kukoistaa," eli laihduttaa kymmenen kiloa ja ostaa pitkästä aikaa itselle oikein kunnon garderoobi, kaikki vaatteet uusiksi. Mutta se vaatisi tosiaan sen laihduttamisen. Tälle kropalle kelpaa vielä vanhat teepaidat ja typerät tunikat. Mutta jos sitä saisi itsestään irti, niin nyt olisi viimeinen aika.
Tärkeätä olisi vielä tapailla niitä ystäviä, jotka vielä on olemassa. Niin helposti käy, että kun ei tapaa vähään aikaan ketään, niin sitten ei tapaa enää ollenkaan. Itseltä on kuollutkin ystäviä, mutta onneksi on vielä niitä, joiden kanssa voi käydä erilaisissa jutuissa ja ihan vaan kahvilla ja kylässä. Ystäviä ei saa unohtaa. Ja mikä estäisi ottamasta yhteyttä kaukaisiin sukulaisiinkin, serkkuihin ja sellaisiin.
Ja kun elämä väkisin vie siihen, että kotona tulee oltua aina vain enemmän, niin kodin laittaminen nätiksi ja viihtyisäksi on tullut ainakin minulle tärkeäksi. Vaikka ei ketään kävisikään, niin itseä vartenhan se koti onkin. Nuorempana ei pihan laitto kiinnostanut yhtään, nyt oikein odotan taas kevättä, jolloin pääsee valitsemaan kukkia ja muita juttuja pihaan. Kaikenlaiset puutarhapäivät on aivan ihania, siitä saa kummasti virtaa kesän odottamiseen.