Lue keskustelun säännöt.
Terapianavigaattori ja kysymys pornon katsomisesta; oletteko koskaan ottaneet asiaa esille ammattilaisen kanssa?
13.01.2026 |
Täytin tuossa terapianavigaattoria ja toiminnallisten riippuvuuksien kohdalla piti hetken miettiä mitä vastaan. Katson pornoa vaihtelevasti, toisinaan 2vko ilman, toisinaan menee kirjaimellisesti koko päivä (kyllä, sen 12 tuntia, helposti).
Mistä tiedän milloin kyse on ns. toiminnallisesta riippuvuudesta? Olen tällä hetkellä sairaslomalla. Asun yksin, uudella paikkakunnalla josta en tunne ketään. Olen parisuhteessa mutta meillä on kaukosuhde. Täten pornon katselu ei periaatteessa mitenkään haittaa mitään elämäni osa-aluetta.
Toisaalta ennen haittaa on ollut paljonkin, esim. ihmissuhteet ja jopa opiskelu/työelämä kärsineet. Näin kävisi tod.näk nytkin, jos minulla vain olisi "jotain elämää".
Lisäksi mieltymykseni ovat hieman erikoisia, eli en katso ns. normaalia pornoa. Ja kyllä, minua mietityttää jossain määrin asian moraalinen puoli. Olen myös huomannut että esim. satunnaisessa keskustelussa tai vaikka kirjaa lukiessa havaitsemani yksittäiset sanat jotka jotenkin tuovat mieleen tämän öh, mieltymykseni, johtavat siihen että 95% ajasta joudun lopettamaan sen mitä olinkaan tekemässä, koska mielessä alkaa pyöriä tämä "tietynlainen" sisältö ja pakkomielle päästä sitä katsomaan.
En satuta ketään, parisuhteeni ei kärsi, en harrasta seksiä kenenkään muun kuin kumppanini kanssa silloin kun nähdään (harvoin, sillä hän on tällä hetkellä ulkomailla töiden takia).
Voiko silti ajatella että minulla olisi ns. Toiminnallinen riippuvuus aikuisviihteeseen? Ja se tärkein kysymys; miten hoitaja voisi asiaan "puuttua"? Eräs miespuolinen kaveri aikoinaan otti puheeksi hoidossa masturbointiriippuvuuden. Asia ohitettiin täysin. Hän oli mies, hoitajat miehiä.
Olen itse nainen, ja minun on vaikea kuvitella miten oletettavasti naispuolinen hoitaja asiaan suhtautuisi. (En siis sano että sukupuoli vaikuttaisi asiaan välttämättä, tai implikoi että työskentely olisi mahdotonta, vaan ihan oikeasti kiinnostaa miten tällainen ongelma (?) hoidetaan).
Kommentit (8)
En välittäisi, vaikka tyttöystäväni pieraisisi, kun annan hänelle suuseksiä, koska haluan, että nainen, jonka kanssa olen sellaisessa tilanteessa, olisi vain oma itsensä ja rentoutunut. Olen täällä tyydyttääkseni sinua... Ole vain luonnollinen ja rentoudu... Lisäksi pidän naisista, jotka nauttivat miehen alistamisesta ja rakastavat dominoida, joten tämä sopisi minulle täydellisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piereskely oli melko tyypillinen tapa, jolla kiusasimme toisiamme koulussa ja kesäleireillä. Siitä tuli minulle tällainen vääristynyt tapa nauttia saamastani huomiosta, eräänlainen läheisyys, joka muuten oli mahdotonta. Jotkut kaverit todella nauttivat pieremisestä minun päälleni ja etsivät minua nöyryyttääkseen minua tällä tavalla, mutta minä todella pidin siitä. Nykyään naisen pierun ääni kiihottaa.
En ole ikinä keskustellut työkavereiden kanssa masturboinnista, joten tuntuu aika kaukaiselta, että ottaisin asian esille terapiassa. Tosin minulla ei ole stressireaktioita tai toiminnallisia riippuvuuksia, en keksi itselleni sairauksia voidakseni olla tekemättä töitä.
Niin kauan kuin koen naisen piereskelyn kiihottavaksi, kaikki muu on vain lisäominaisuuksia. Pierut kasvoille, piereminen kun penikseni on sisällä heidän takapuolessaan tai vain persposken nostaminen istuenpierren - itse teko on tärkein ja kaikki muu siihen liittyvä riippuu mielialasta ja henkilökohtaisista mieltymyksistä.
Rehellisesti sanottuna en oikeastaan usko, että yhtä tiettyä hetkeä olisi ollut, milloin koukutuin piereskeleviin naisiin. Naisen pierujen vetovoima syntyy pääasiassa yhteiskunnallisten normien ristiriidasta. Naisten odotetaan olevan kauniita, hauraita, siistejä pikkuperhosia.
Kun nainen päästää pierun, se heittää nuo odotukset ikkunasta ulos. Siihen liittyy myös se luottamus, joka ilmenee siinä, että näyttää sen osan itsestään, jota on opetettu piilottamaan.
Lisäksi pieremisessä on selvä valta-asema toista henkilöä kohtaan. Ja sitten on tämä uskomaton itsevarmuus, joka liittyy piereskelemiseen kaiken maailman huolista välittämättä. Kaikki nämä tekijät yhdistyvät herättämään kiinnostukseni pieruihin, mutta ne myös värittävät muita seksuaalisia mieltymyksiäni ja kiinnostuksenkohteitani luottamuksessa ja epäperinteisessä naisellisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna en oikeastaan usko, että yhtä tiettyä hetkeä olisi ollut, milloin koukutuin piereskeleviin naisiin. Naisen pierujen vetovoima syntyy pääasiassa yhteiskunnallisten normien ristiriidasta. Naisten odotetaan olevan kauniita, hauraita, siistejä pikkuperhosia.
Kun nainen päästää pierun, se heittää nuo odotukset ikkunasta ulos. Siihen liittyy myös se luottamus, joka ilmenee siinä, että näyttää sen osan itsestään, jota on opetettu piilottamaan.
Lisäksi pieremisessä on selvä valta-asema toista henkilöä kohtaan. Ja sitten on tämä uskomaton itsevarmuus, joka liittyy piereskelemiseen kaiken maailman huolista välittämättä. Kaikki nämä tekijät yhdistyvät herättämään kiinnostukseni pieruihin, mutta ne myös värittävät muita seksuaalisia mieltymyksiäni ja kiinnostuksenkohteitani luottamuksessa ja epäperinteisessä naisellisuudessa.
Mieltymyksesi ja mielipiteesi on kuultu ja huomioitu. Mikäli sinulla ei ole muuta asiaa, ole hyvä ja siirry muualle.
Jos taas haluat aidosti puhua aiheesta, ole hyvä ja vastaa kysymykseen tai aloitusviestiin.
Ps. Mieltymyksesi ei ole harvinainen, mutta itseni kohdalla kyse on eri "fetissistä".
Jos aihe kiinnostaa niin voisit vaikka yrittää veikata, mistä kyse.
-ap
On surullista, että Flatusfobit yrittävät teilata luonnollista pieruseksiä oksettavuudella ja kuvottaviudella. Kyllä alapään nuoluhommat ja suihinotot ovat heistä ok,vaikka niistäkin voisi puhua niiden eritekuvottavuuksista. Niissä on vieläpä nesteellisiä eritteitä, kun taas pieruissa on vain haihtuvia kaasuja. Eli pieruseksi on paljon siistimpää touhua.
-ap