Lue keskustelun säännöt.
Naimisiin mentyä vasta tajusin kuinka pahasti ahdistuva yksilö olenkaan!
09.01.2026 |
Täällä oli joskus keskustelu aiheesta etteivät naiset saa mitään aikaan kun mies on jatkuvasti kotona. Olen huomannut vähän samaa mentyäni naimisiin ja voi sitä omaa ahdistuksen määrää minkä kehitän joka päivä pääni sisällä ja 90% asioista jää kertomatta puolisolle. En halua huolestuttaa aviomiestäni, vaikka koko joulun ajan mielessäni pyöri ehdotus omasta asunnosta tai nukkumisesta eri huoneissa - mies järkyttyisi vain enemmän.
Joulu oli meille ensimmäinen kahdestaan avioparina ja kaikki meni hyvin eikä miehessä ole vikaa, mutta tuntuu niin oudolta herätä toisen vierestä ja kun toinen kysyy mitä otat aamupalaksi. En ole pahalla päällä enkä nalkuta eikä kumpikaan kuorsaa mutta tuntuu vaan niin oudolta asua yhdessä. Tuntuu, että pää hajoaa kun mies on työpaikan vaihdon jälkeen jatkuvasti kotona ja haluaa tehdä 90% kaiken yhdessä. Teemme molemmat töitä kotona, joten omaa aikaa on vähän. On hyvä ja huolellinen aviomies, oikein unelmapuoliso, joten ottajia olisi mutta en ole eroamassa.
Oliko virhe olla asumatta yhdessä kahden vuoden seurustelun aikana? Mies ei ole mikään epätoivoinen riippakivi, mutta huomaan kaipaavani entistä enemmän omaa aikaa. Viime yö meni valvoessa ja nyt mies luulee minun olevan tulossa kipeäksi. Lähdenkö yksin lyhyelle vkl-lomalle, terapiaan vai onko muita vaihtoehtoja jäljellä? En halua ajaa miestä kodista enkä työntää miestä pois, koska hän on herkkää laatua oleva mies.
Kommentit (8)
Mutta ei hän ole sinun unelmapuoliso, koska hänen läheisyys ahdistaa sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen terapiaa, joko pari- tai yksilöterapiaa.
Oliko virhe olla asumatta yhdessä kahden vuoden seurustelun aikana?
Ehkä vähän. Mutta nyt kun kuitenkin asutte yhdessä niin ehkä sinun ei tarvitse heti ensimmäiseksi alkaa miettiä omaa asuntoa vaan puhut miehesi kanssa ja kerrot, että sinusta tuntuu, että tarvitset enemmän omaa aikaa, siis tilaa puuhastella yksin osan kotonaoloajastasi. Esität asian rauhallisesti eikä mitenkään niin, että se kuulostaa syytökseltä. Ethän itsekään tiennyt, että sinulla on tämä tarve, ennen kuin kokeilit toisen kanssa asumista, joten ei miehesikään voinut sitä mitenkään tietää. Teet konkreettisen ehdotuksen, esim. että haluat olla muutaman tunnin yksin joka päivä. Voit jopa ehdottaa jotain tiettyjä kellonaikoja. Sitten kokeilette jonkin aikaa, auttaako se ahdistukseesi.
Järjestätte sulle omaa aikaa yksin kotona ja kodin ulkopuolella.
Muutoinkin on kuulemma optimi, että jos asutaan yhdessä, niin siitä ajasta 30% ollaan vähän niinkuin itsekseen. Kaikki tarvitsee omaa aikaa ja ihan vaikka vaan sitä seinän tuijottelua
Mitä hemmettiä? Mikä järki muuttaa yhteen vasta vihkimisen jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sä et tarvi muuta kuin,löylykauhaa sinne minne ei päivä paista! ja rajusti!!sori ny vuaan!!
Järjestätte olosuhteet sellaisiksi että sinulla on enemmän omaa tilaa. Vaikka asuukin yhdessä niin ei kukaan määrää että on koko ajan nukuttava yhdessä. Jos teillä on ylimääräinen huone niin katso siellä rauhassa leffoja, lue ja nuku omassa rauhassa. Sitten se yhteinenkin aika saattaa olla entistä antoisampaa.
Eroa, kaikille ei tuollainen läheinen parisuhde sovi.