Riittämättömyyden tunne?

Koen varmaan jotain ruuhkavuosiin ja ikään liittyvää kriisiä/riittämättömyyden tunnetta. Olen vajaa 40v, pienet lapset ja töissä toki käyn. Hoitoapua ei juuri ole lasten kanssa. 

Tuntuu, ettei töissä pärjää tarpeeksi hyvin. Tuntuu, että vanhempia (joista enää toinen hengissäkään) ole ehtinyt juuri nähdä viime vuosina. Kavereiden kanssa kyllä paljon viestitetään, mutta jotenkin näkemiset/vanhat ns rutiinit ovat jääneet. On tunne, että muut ehtivät tehdä kyllä kaikkea, itse epäonnistuu vähän kaikessa. Itselleni perustelen, että ei muka ole ehtinyt, vaikka kyllähän se ainoa vapaa hetki menee yleensä joko kotitöissä tai vaan ollessa hiljaa kotona (yksin jos joskus mahdollista) tai lasten touhujen mukana. Kaverit on mulle tärkeitä, olen aina ollut aktiivinen ja yrittänyt, mutta ehkä senkin tehnyt väärällä tavalla ja väärään aikaan kun aika huonosti saanut järjestymään. Vanhemmat taas eivät itse koskaan käyneet kylässä/pyytäneet kylään, jotenkin sekin sitten jäi vähemmälle. 

Kokeeko muut samaa? Kuuluuko tämä ikään/ruuhkavuosiin, että muutkaan eivät jaksa? Ärsyttää kun syyllistän itseäni kaikesta, vaikka eikai se voi olla vain minusta yksipuolisesti kiinni, ainakaan kun kyse on kavereiden/vanhempien kanssa vietetystä ajasta. Jaksatteko/ehdittekö kuinka paljon kaiken arjen lisäksi nähdä ihmisiä tms, vai onko se arki tosiaan muillakin hyvin pitkälti vaan oman ydinperheen asioiden hoitamista vuodesta toiseen?