Lue keskustelun säännöt.
Halveksivatko eläkeläiset työttömiä 90-luvun laman aikaan?
03.01.2026 |
Itse en sellaista muista, kun olin sen verran nuori vielä silloin. Mutta muistan, että meidän suvussa seniorit yritti auttaa. Nyt niillä apua saaneilla henkilöillä vaikuttaa olevan hieman erilainen asenne, kun ovat jo itse eläkkeellä.
Mutta tämä voi olla vain minun sukuni sisäisiä juttuja. Mitä te muut olette asiasta havainneet?
Kommentit (9)
Koiviston aikaan eläkeläiset olivat köyhiä itse ja heitä oli puolet vähemmän. 1920-luvulla syntyneiden eläkkeet olivat pieniä, sossutukien tasoa. Meilläkin isoisä asui muiden nurkissa, meilläkin vuoden, kun ei ollut oikein muuhun varaa. Toiseksi suomalaiset olivat silloin paljon vasemmistolaisempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään käsitystä tai muistikuvaa. Olin silloin ala-asteella. En tiennyt lamasta mitään, ei se näkynyt meidän perheessä mitenkään. Jälkeenpäin kuullut että ihmisten elämä oli tosi karseaa silloin.
Sen muistan elävästi kun ravihevosia kasvattanut paljon minua vanhempi sisarpuoleni oli ostanut pankin pakkohuutokaupasta erittäin halvalla hevostilan. Myöhemmin olin siellä usein kun hänellä oli ponejakin.
Omassa työssä luin nuorena aikuisena vanhoja lehtileikkeitä, joissa kerrottiin mm. sisarpuoleni tilasta kun pankinjohtajat olivat joutuneet oikeuteen kun kaupat oli tehty jotenkin väärin. Sisarpuoleni ei ollut siihen syyllinen eikä ollut vaarassa menettää tilaa.
Nyt on Kokoomuslaisuus vallassa.
Silloin oli vasemmistolaisuus.
Nyt on Minä Minä aika...
Vierailija kirjoitti:
Minusta työttömiin on aina kohdistunut enemmän tai vähemmän halveksuntaa. Tämä on ikävää, koska työttömäksi jääminen on muutenkin iso taloudellinen menetys. Ei sitä tuskaa tarvitsisi syventää enää halveksimalla. 90-luvun laman aikaan moni masentui, jotkut tekivät itsemurhan ja osa syrjäytyi aivan lopullisesti eikä enää koskaan kyennyt palaamaan työelämään.
Ysärilamassa ei halveksittu työttömiä, se oli niin yhteinen ja raju kokemus. Muutin silloin työttömänä joka vuosi, työttömyyttäni ei otettu edes puheeksi asuntoa vuokratessa, luottotietoja ei kyselty missään koska koko systeemi oli aivan uusi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta työttömiin on aina kohdistunut enemmän tai vähemmän halveksuntaa. Tämä on ikävää, koska työttömäksi jääminen on muutenkin iso taloudellinen menetys. Ei sitä tuskaa tarvitsisi syventää enää halveksimalla. 90-luvun laman aikaan moni masentui, jotkut tekivät itsemurhan ja osa syrjäytyi aivan lopullisesti eikä enää koskaan kyennyt palaamaan työelämään.
Vuonna 1990 tehtiin Suomessa kaksi kertaa enemmän itsemurhia kuin viime vuosina, ja suurin osa niistä epätoivoisista oli silloin perheenisiä ja yrittäjiä jotka olivat erehtyneet ottamaan valuuttaluottoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seniorit auttavat vieläkin. Olen itse vanhuuseläkkeellä ja autan työtöntä poikaani ja sairasta miniääni joka sairaudestan huolimatta yrittää aloitella omaa uraansa pienyrittäjänä. Totta kai autan, koska voin.
Eivät silloin eivätkä nytkään tahtomattaan työttömiä työnhakikoita.
Elämäntapaluusereita ja soss_pummeja on halveksittu aina, 90-luvulla enemmän kuin nyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne niiden 1900-1920 syntyneiden eläkkeet olivat todella pieniä, sossutukien tasoa. Lähes kaikki olivat köyhistä oloista tulevia kouluttamattomia duunareita olleet työikänsä. Kokoomus ei ollut pop.
Minusta työttömiin on aina kohdistunut enemmän tai vähemmän halveksuntaa. Tämä on ikävää, koska työttömäksi jääminen on muutenkin iso taloudellinen menetys. Ei sitä tuskaa tarvitsisi syventää enää halveksimalla. 90-luvun laman aikaan moni masentui, jotkut tekivät itsemurhan ja osa syrjäytyi aivan lopullisesti eikä enää koskaan kyennyt palaamaan työelämään.