Raha pilaa elämän,
joko jos sitä on liian vähän tai varsinkin jos sitä on yllättäen liikaa :(
Kommentit (20)
että liian vähän rahaa pilaa elämän.
vaikka ei ollut varaa aina kaikkeen,
nyt jotenkin tulee jo korvista ulos tämä jatkuva hankkiminen ja tuntuu että koko elämä pyörii rahan ympärillä, haluaisin vaikka vaan vähän aikaa olla ja mennä koko perheellä vaikka ihan vaan tuohon lähipuistoon kävellen.
Ootteko saaneet suuren perinnön tai jotain?
Meillä oli riitoja paljon enemmän silloin kun ei rahaa pahemmin ollut. Niin sanotusti kiristi hermoja.
Nykyään ei rahahuolia ole ja olen huomannut että se vaikuttaa niin että meilläkin menee paremmin, ei riidellä turhista. Me ollaan kyllä työllä ansaittu rahamme, joten mitään äkkirikastumista ei ole päässyt tapahtumaan.
vaikka ei ollut varaa aina kaikkeen,
nyt jotenkin tulee jo korvista ulos tämä jatkuva hankkiminen ja tuntuu että koko elämä pyörii rahan ympärillä, haluaisin vaikka vaan vähän aikaa olla ja mennä koko perheellä vaikka ihan vaan tuohon lähipuistoon kävellen.
kyllä perintöä tuli runsaasti, yllättäen,
ja kaikki meni uusiksi, ihan jokainen tavara suunnilleen ja koti ja auto ja siis lähes kaikki ja nyt mä en osaa elää tätä vieraan elämää vieraassa kodissa vieraissa tavaroissa vieraissa paikoissa. Voi paska.
ja tietty summa menee tiettyihin juttuihin lahjoituksena joka kk, meni jo köyhempänä ja nyt ollaan siis nostettu summaa.
"Voi kyllä se, sitä joutuu ostelemaan ja sijoittamaan ja kamalaa, alkaa vaan kaivata ihan tavallista elämää"
Jaa. Meilläkin on rahaa sijoitettavaksi asti. Jos teillä on esim 200 000 ylimääräistä, niin saahan silloin jo hyvää ammattiapuakin sijoittamiseen. Ostamisesta sen verran, että minä en koe velvollisuudeksi shoppailua. Olemme karsineet omaa elämäämme yksinkertaisemmaksi. Ostamme laadukkaita pitkäikäisiä tuotteita vain tarpeeseemme. Kaikkea emme ylläpidä, kun emme tarvitsekaan. Esim autoa ei ole, mutta vuokraamme autoa säännöllisesti ja välillä käytämme taksia.
Saat illat miettiä miten saat sumplittua laskut, että rahaa jäisi edes se minimi elämiseen. Töitä teen, mutta eipä se palkka päätä huimaa. Se hyvä puoli tässä ikuisessa kituuttamisessa on, että osaa olla iloinen pienistä asioista ja kun joskus saa hankittua jotakin jopa itselle, osaa sitä tosiaan arvostaa.
Kaikilla meillä on omat "taakkamme".
esimerkiksi vation obligaatioihin. Tavaraa ei ole pakko ostaa määräänsä enempää, vaikka rahaa olisikin. Raha ei myöskään estä lähipuistoon menoa. Ei kannata toteuttaa jokaista mielitekoaan aina ja välittömästi, vaikka se olisi mahdollistakin, siitä menee maku. Jos tuntuu, että tavaraa on liikaa ja ostelu ahdistaa, niin sopikaa perheessänne, että ette osta mitään muuta kuin ruokaa kuukauteen ja senkin jälkeen vain tarpeellista. Jos tuntuu, että haluaisitte ostaa jotain ei aivan tarpeellista, niin miettikää ainakin jonkin aikaa. Jos vielä tekee kovasti mieli kahden tai kolmen viikon päästä, niin sitten voi harkita ostamista. Jos kaiken mikä mieleen juolahtaa hankkii heti vain siksi, että voi, niin kyllä siitä tosiaan ilo katoaa äkkiä.
Miksi ihmeessä ette mene puistoon käveleen.. jos on yht äkkiä liikaa rahaa niin älä ajattele sitä, elä elämää ihan niinkuin ennenkin.
jos ei voi puistoon mennä jos on rahaa. En ymmärrä logiikkaa. Mikä pistää ihmisen ostamaan niin paljon? Oletko jo totuttanut koko perheesi ostamaan?
Voi olla että jos pitäisi ostamattomuuskuuria hetken, niin huomaisi että ne puistoilutkin tulee sieltä kyllä esiin.
mutta olen huomannut, että iän myötä kulutukseni on vain vähentynyt ja vahentynyt. Jos ostan jotain, ostan sellaista, joka kestää, olipa se sitten vaatteita tai huonekaluja. Tällöin on toki kivaa, että voi ostaa sitä mitä haluaa. Mutta kaiken kaikkiaan raha on muuttanut kulutustottumuksiani ekologisemmiksi ja kestävämmiksi. Ehkä se onkin nopeasti rikastuneiden ongelma, että täytyy näyttää ulospäin, että sitä rahaa on. Itse kun pyrin minimoimaan sen, että vauraus näkyisi mitenkään ulospäin. Lapsemmekaan eivät taida ymmärtää, että meillä on huomattavasti enemmän rahaa käytössä kuin monilla kavereillaan.
Mä muistan miten kurjaa oli opiskeluaikana, joka penniä piti venyttää ja silti ne ei aina riittänyt.
Sen suhteen en kyllä niitä aikoja kaipaa.
Mutta toisaalta taas olen sitä mieltä että on hyvä kun olen sellaisen "pula-ajan" kokenut. Osaan ymmärtää vähän paremmin niitä joilla on raha tiukilla.
Itse en ole vuosiin joutunut enää stressaamaan raha-asioista ja siitä olen kyllä hyvilläni. Miehen kanssa ei tapella rahasta ikinä.
halpoja/ilmaisia asioita niinkuin puistossa kävelemistä??siis ap:n mukaan.
kyllä perintöä tuli runsaasti, yllättäen,
ja kaikki meni uusiksi, ihan jokainen tavara suunnilleen ja koti ja auto ja siis lähes kaikki ja nyt mä en osaa elää tätä vieraan elämää vieraassa kodissa vieraissa tavaroissa vieraissa paikoissa. Voi paska.
Ei kai sitä tarvi alkaa törsäämää ja vaihtamaan autoja ja taloja..
Ja, se, joka perinnön saatuaan osti kaiken uutta. Mitä järkeä siinä oli? Raha on ongelma, jos ei hallitse omaa elämäänsä, ei muuten. Ja tosiaan pienilläkin tuloilla, ja isoilla, voi ottaa tavaksi antaa hyväntekeväisyyteen vaikka sen 10%. Suhteuttaa mukavasti asioita.
Joka ilta nukkumaan mennessäni toivon iltarukouksessa lottovoittoa jotta tulisi joskus sellainen päivä että kaikki laskut on maksettu ja sellainen yö ettei heräisi murehtimaan niitä maksamattomia laskuja. Mutta jos se saisi minut yhtä onnettomaksi kuin ap niin eipä taida kannattaa toivoa sitäkään...
Mä lopen kyllästynyt tähän ainaiseen kituuttamiseen jolle en saa mitään. :-((
sellaisesta suomalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaiset kokivat olevansa onnellisimpia juuri silloin kun elämässä oli kaikkein taloudellisesti köyhin vaihe menossa...outoa...:)
sitä joutuu ostelemaan ja sijoittamaan ja kamalaa, alkaa vaan kaivata ihan tavallista elämää.