Vaiettu aihe, jättiperheissä tapahtuva lasten monenlainen laiminlyönti

Jep. Tällaisissa perheissä vanhemmat ylistävät usein perhe-elämää ja lasten kaveruutta, mutta unohtavat mainita laiminlyövänsä kasvatusta. Lapsi hylätään massaan. Psykologiset seuraukset ovat usein merkittäviä.

Eipä noita jättiperheitä enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Eipä noita jättiperheitä enää ole.

Ovatko lestadiolaiset ryhtyneet ehkäisemään vai selibaattiin?

Vierailija kirjoitti:

Eipä noita jättiperheitä enää ole.

Kyllä muuten on ja aika paljonkin. Vähän väliä on lehtijutuissakin saakka.

Hamstraaminen on hamstraamista on kyse tavaravuorista, isosta huonosti hoidetusta eläinlaumasta tai sitten laumasta ihmislapsia, joista lähinnä vauva saa tarpeellisen määrän vanhemmuutta, muut sitten keskenään kasvaa miten kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä noita jättiperheitä enää ole.

Katoppa uskovaisia ja somppuja, Kyllä on.

Niinpä. Yksi suurperheessä kasvanut tuttu kertoi kerran, että ei lapsuudessa saanut koskaan tilaisuutta jutella vanhemman kanssa kahden. Vaikka olisi toivonut ja kuinka koittanut järjestää, niin ei onnistunut.

Oppii viidakon lait. Oppii kieroilemaan, kiusaamaan, valehtelemaan, manipuloimaan, ottamaan vääryydellä toisen omaa, oppii kaikenlaista kyseenalaista, kun taas pienemmässä perheessä huonot jutut ja huonot tavat huomataan heti ja niihin puututaan tiukasti. Ainakin meillä. Mutta miten puuttua, jos ei edes tiedä mitä tapahtuu? Ja kun pitäisi tietää, ei tekosyitä.

Mä kasvoin itse tuollaisessa jättiperheessä ja vihasin sitä. Äiti käytännössä hylkäsi minut, perheen vanhimman, koska ei hänellä vain ollut minulle aikaa. Ei ollut kyllä isälläkään, mutta hänellä sitä ei ollut alunperinkään. Yhä edelleen jos kutsun äitini vaikka käymään kotonani hän tuo mukanaan vähintään yhden sisaruksistani, vaikka eivät ole enää mitään pikkulapsia. Ikinä ei ole kuunnellut, ei ole auttanut, ei ole ollut kiinnostunut asioistani. Olen käytännössä itse kasvattanut itseni ja mennyt monessa asiassa hukkaan tai valinnut väärin.

Kotona oli tiukkaa myös rahasta ja meillä oli tosi tarkkaa kuinka monta hedelmää vaikka sai syödä. Äiti aina valitti, että taas syötiin ruoka liian nopeasti, ei hän joka päivä jaksa kokata. Lisäksi äiti otti meille monta lemmikkiä, meillä oli samaan aikaan yli 10 kissaa sekä 3 koiraa. Niidenkin hoitaminen jäi minulle, koska äitini ei esimerkiksi harjannut niitä tai vienyt koiria lenkille. Isä jos oli hoitovastuussa niin unohtui myös ruokkiminen.

Sanottaisiinko näin että sille on syynsä miksi oma lapseni ei tule koskaan saamaan sisaruksia. 

Pääkaupunkiseudullakin pyörii näitä ulkomaan tuliaisten lapsia lähiöjengeissä. Ja vanhemmat ovat ihan ulalla poliisien ja muiden viranomaisten kanssa. Kun tulee toiminta selville. 

Mulla ei ole kokemusta suurperheestä. 

Huomatkaa kuitenkin, että se suurperhe on se normaali. Ennen pariskunta sai aina suuren perheen, kun ei ollut kunnollista ehkäisyä. (Ellei ollut jokin lapsettomuusongelma.)

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole kokemusta suurperheestä. 

Huomatkaa kuitenkin, että se suurperhe on se normaali. Ennen pariskunta sai aina suuren perheen, kun ei ollut kunnollista ehkäisyä. (Ellei ollut jokin lapsettomuusongelma.)

Paitsi että ennen modernia lääketiedettä suuri osa lapsista kuoli ennen kuin täytti 5.

Parentifikaatio.

Ovatko suurperheet lapsien etu? Vai vanhempien etu?

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole kokemusta suurperheestä. 

Huomatkaa kuitenkin, että se suurperhe on se normaali. Ennen pariskunta sai aina suuren perheen, kun ei ollut kunnollista ehkäisyä. (Ellei ollut jokin lapsettomuusongelma.)

Suurin osa lapsista kuoli jo vauvana.

Kyllä se joskus näyttää olevan koruttomasti sitä, että vain vauvat on se juttu. Päähänpinttymä. Isot sitten pitkälti joo ihan sama, pois jaloista, pärjäilkää. Onpa kumma, kun kasvaa häirikköjä ja pahiksia. 

Näin nämä asiat koetaan. Ja nykyään muulla ei ole väliä. Elämme vaihtoehtoisten faktojen aikaa.

Milään tutkimustieto ei tue sitä että isossa perheessä kasvaisi onnettomampia tai laiminlyödympiä ihmisiä. Mutta älkää suotta antako faktoja pilata hyvää öyhötystä.

Missä se raja kulkee? Onko viiden lapsen perhe tavallinen? Kuusi lasta jo jättiperhe?

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole kokemusta suurperheestä. 

Huomatkaa kuitenkin, että se suurperhe on se normaali. Ennen pariskunta sai aina suuren perheen, kun ei ollut kunnollista ehkäisyä. (Ellei ollut jokin lapsettomuusongelma.)

Jo antiikin roomalaiset on käyttänyt ehkäisyä. Mitään 100% varmaa tapaa ei ole ollut ennen, eikä ole vieläkään, mutta lapsentuloa on ennenkin osattu välttää. Isä ja äiti oli sitä suurta ikä luokkaa, ennen pillereitä syntyneet ja isä oli ainoa lapsi, äidillä oli yksi sisko. Ja heillä oli tusinoittain setiä ja tätejä, mutta vain pari serkkua niin oliko ne kaikki jotain lapsettomuusongelmaisia kun isovanhemilla ja heidän sisaruksilla oli lapsia 0-2 per perhe vai olisiko jo silloin pystytty jotenkin päättämään lapsentulosta itse.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole kokemusta suurperheestä. 

Huomatkaa kuitenkin, että se suurperhe on se normaali. Ennen pariskunta sai aina suuren perheen, kun ei ollut kunnollista ehkäisyä. (Ellei ollut jokin lapsettomuusongelma.)

Tuberkuloosikin on normaali. Ennen moni sai sen ja kuoli.

Noissa lestadiolaislapsissa on sellainen tuntu, ettei heille ole opetettu miten kuuluu toimia perheen ulkopuolisten kanssa; ovat vähän röyhkeän tuntuisia. En osaa sanoa,   johtuuko sitten siitä ettei ole opetettu ("Jumala opettaa") vai onko opetettu että maailmalliset  ovat huonompia ja niitä pitää halveksia. 

Lestadiolaisilla on perinteisesti ollut tapana olla opettamatta lapsiaan vaikkapa turvalliseen liikennekäyttäytymiseen. Jos lapsi litistyy linja-auton renkaan alle, se on "Jumalan tahto", eikä kasvatuksen laiminlyöneen vanhemman syy.

ei sitä välttämättä saa pienessäkään perheessä. Sisaruksista on lapsille kavereita.