Jos lähiomaisenne on kuollut, onko muut sukulaiset lähettäneet suruvalitteluita tms?
Ihmettelen kun en itse saanut äidin puolelta sukua yhtäkään suruvalittelua äidin kuoltua. Kukaan ei tarjonnut apua hautajaisjärjestelyissä, ei missään. Onko tämä yleistä?
Ns normaaleista hyvin toimeentulevista ihmisistä kysymys, jotka olivat myös äidin kanssa tekemisissä.
Kommentit (11)
Kun isäni kuoli, en lähettänyt suruvalitteluja äidilleni enkä siskolleni. Kun oma lapseni kuoli, en lähettänyt suruvalitteluja hänen sisarukselleen, isälleen tai isoäidilleen. Kun lasteni isä kuoli, en lähettänyt suruvalitteluja ainoalle elävälle lapselleni enkä kenellekään muullekaan.
No mitä ihmeen apua hautajaisjärjestelyissä tarvitsee? Hoidin kahdessa tunnissa koko setin itse ja jälkikäteen kuolinpesä kuittaa laskun.
Eniten tiedustelleet perinnönjaosta.
Lähinnä niitä tuli kaukaisemmilta sukulaisilta ja tuttavilta, lähimmät omaiset, isovanhemmat, vanhempien sisarukset jne. oli ihan vaan tukena.
Surunvalitteluja tuli esim. serkuilta. Luulen, että kukaan ei hevin tarjoudu auttamaan hautajaisjärjestelyissä, koska ajatellaan, että perheenjäsenet haluavat päättää siitä, millaiset hautajaiset järjestetään. Tuskin sinäkään haluaisit, että tätisi päättäisi esim. millainen arkku äidillesi ostetaan tai minä päivänä tai missä hautajaiset pidetään. Hautajaisjärjestelythän ovat suurimmalta osalta tällaisista asioista sopimista.
Olen ainoa lähiomainen. Nyt kysymys serkuista ym. Kyllä kai lapselle laitetaan osanotot, tuskin kukaan odottaa että vainajan lapsi laittaa kaukaisemmille sukulaisille osanottoja? Kyllä muilta ei-sukulaisilta sain osanottoja. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
No mitä ihmeen apua hautajaisjärjestelyissä tarvitsee? Hoidin kahdessa tunnissa koko setin itse ja jälkikäteen kuolinpesä kuittaa laskun.
Suunnittelut siunaus - ja muistotilaisuuden, puheet ja kaikki? Entä oliko omaisellasi asuntoa joka piti tyhjentää? Lukuisia muita asioita?
Pakko kysyä, mitä tekemistä mainitsemallasi normaalilla toimeentulolla on surunvalittelujen esittämisen kanssa?
Ainoastaan äitini ystävältä. Ne sukulaiset jotka ei tulleet hautajaisiin lähetti adressit. Tosin suurin osa osanotoista tais mennä äidin leskelle.
Itse olen joko mennyt hautajaisiin, lähettänyt adressin tai antanut äitini hoitaa homman kun vielä eli. Surukukat olen lähettänyt kerran, appiukon vaimolle apen kuoltua. Tiesin ettei leski kykene enää hautajaisiin lähtemään ja tiesin ettei me mitä todennäköisemmin enää tavata. Hän sitten kuolikin kuukautta myöhemmin.
Ei tulisi kyllä mieleenkään lähetellä jotain suruvalitteluita.
Olisikohan niin että hekin olivat surevia ja olisivat ansainneet osanotot? Vai oliko sinun surusi suurin?