Lue keskustelun säännöt.
Sinut, joka huostaanotettiin lapsena/nuorena
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi puhua monikossa. Ei mulla ollut kuin nistiäiti, jo kolmannessa sukupolvessa. Olen enemmän vihainen järjestelmälle. Biologinen narkomaanivanhempi voi pakottaa lapsensa elämään kotona, sijaisperheissä ja laitoksissa koko lapsuuden sen sijaan, että tämä pääsisi adoptoituna oikeaan kotiin rakastettavaksi. Vaikka vanhemmista ei olisi koskaan huolehtimaan lapsista, he eivät luovu huoltajuudestaan, koska menisi tuet.
Ensin isäni hylkäsi minut lapsena (7v), ja myöhemmin äitini hylkäsi minut huostaanotolle. Kumpikaan ei koskaan hylännyt veljeäni. Veljeni asui äidin luona armeijaan asti ja isäni on aina pitänyt häneen yhteyttä säännöllisesti. Isäni ei koskaan enää puhunut minulle ja äitini heitti minut pois kotoa. Lastensuojelulaitos oli kaukana kotoa, eikä minua siellä käyty katsomassa. Huostaanotto purettiin 18 vuotta täytettyäni, jonka jälkeen muutin 500 km päähän kotipaikkakunnalta.
Olen surullinen, ehkä vihainenkin. Pelkään että minussa on pakko olla jotain pahasti vialla. Miksi muuten näin tapahtui. Ystävänikin jätti minut yläasteella, jonka jälkeen minun on ollut vaikea löytää uusia ystäviä. Miesystäväni taas jätti minut puoli vuotta sitten. Miksei kukaan halua minua?
No eihän se aina vanhempien syytä ole.
Vierailija kirjoitti:
Huostaanotetun kokemus on traumaattinen ja monitahoinen, ja siihen liittyy usein hylätyksi tulemisen, syyllisyyden ja turvattomuuden tunteita. Kokemukset voivat vaihdella riippuen lapsen iästä, sijoituksen kestosta ja syistä. Vanhemmuuden ja identiteetin tunne voi järkkyä, ja lapsen ja vanhemman välinen suhde etääntyy.
Huostaanoton kokemus lapselle
Pelko ja turvattomuus: Huostaanotto on usein äkillinen ja pelottava tapahtuma, joka voi jättää pysyviä arpia.
Identiteetin kriisi: Lapsen voi olla vaikea ymmärtää, miksi hänet on otettu huostaan, ja tämä voi johtaa syyllisyyden tunteisiin ja omanarvontunnon heikkenemiseen.
Suhde vanhempiin: Lapsen suhde vanhempiin voi etääntyä, ja sijoitus voi vaikeuttaa suhteiden ylläpitämistä.
Ulkopuolisuus: Lapsi voi kokea olonsa ulkopuoliseksi ja vähäpätöiseksi sijaishuollossa, jo
Ihan sama kuin tämä äkillinen sijoittaminen. Aina vain hyvin perustellusti eli todelliseen tarpeeseen pohjautuen! Ei kiusanteolla ketään kohtaan.
Huostaanotetun kokemus on traumaattinen ja monitahoinen, ja siihen liittyy usein hylätyksi tulemisen, syyllisyyden ja turvattomuuden tunteita. Kokemukset voivat vaihdella riippuen lapsen iästä, sijoituksen kestosta ja syistä. Vanhemmuuden ja identiteetin tunne voi järkkyä, ja lapsen ja vanhemman välinen suhde etääntyy.
Huostaanoton kokemus lapselle
Pelko ja turvattomuus: Huostaanotto on usein äkillinen ja pelottava tapahtuma, joka voi jättää pysyviä arpia.
Identiteetin kriisi: Lapsen voi olla vaikea ymmärtää, miksi hänet on otettu huostaan, ja tämä voi johtaa syyllisyyden tunteisiin ja omanarvontunnon heikkenemiseen.
Suhde vanhempiin: Lapsen suhde vanhempiin voi etääntyä, ja sijoitus voi vaikeuttaa suhteiden ylläpitämistä.
Ulkopuolisuus: Lapsi voi kokea olonsa ulkopuoliseksi ja vähäpätöiseksi sijaishuollossa, jossa hänen rooliaan ei nähdä riittävänä tai tasavertaisena perheenjäsenenä.
Kehitykselliset ja emotionaaliset vaikutukset: Huostaanotto voi vaikuttaa lapsen emotionaaliseen ja fyysiseen kehitykseen, jos sitä ei hoideta asianmukaisesti.