Sain eilen selityksen sille, miksi elämäni on ollut niin hitokseen vaikeaa: "Sinulla on kiltit kasvot"

Jos kasvot sanovat häiriköille toista, sitten on luonteen sanottava toista.

Vierailija kirjoitti:

Jos kasvot sanovat häiriköille toista, sitten on luonteen sanottava toista.

Oma havainto on kylläkin ollut se, että ihmiset muodostaa sen ensivaikutelman salamannopeasti, nimenomaan pinnallisten seikkojen pohjalta.

Sen jälkeen mikään sanominen ei enää auta, jos se on ristiriidassa tämän heidän pärstäkerroin vaikutelman kanssa. Ja osa jopa kokee oikeudekseen suuttua, kun et ollutkaan sellainen kuin he kuvittelivat. Ap

Mullakin on kiltit kasvot. Lähestyy miehet, mummot ja vieraiden lemmikit. Tuntemattomat apset pyytää apua. 

Ei ole kävelty yli, kun en anna. Olen myls luonteeltani kiltti, mutten kynnysmatto, sellaiseksi luulevat kyllä nopeasti tolkkuuntuvat.

Sun pitää vaan oppia sanomaan ei. 

Jaa. Mulle on sanottu, että näytän murhaajalta, eikä elämä mitenkään ole helppoa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on kiltit kasvot. Lähestyy miehet, mummot ja vieraiden lemmikit. Tuntemattomat apset pyytää apua. 

Ei ole kävelty yli, kun en anna. Olen myls luonteeltani kiltti, mutten kynnysmatto, sellaiseksi luulevat kyllä nopeasti tolkkuuntuvat.

Sun pitää vaan oppia sanomaan ei. 

Sanon ei, mutta se ei toimi. Niistä keskusteluista tulee inttämistä. Yhdelle naiselle jouduin peräti huutamaan asiasta, kun ei millään uskonut, ja sitten muutaman viikon päästä se sama tilanne toistui uudelleen. Ap

Rahanpyytäjä. Hyväksikäyttäjä.

Nämä ovat alakoulun äikäntunneilla

opittuja yhdyssanoja. Skarppaa vähän. 

Miehellä tuo on vielä pahempi juttu, luullaan kiltiksi mieheksi.

Vierailija kirjoitti:

'Jos kasvot sanovat häiriköille toista, sitten on luonteen sanottava toista.'

Siinä neuvo, Ap. Ole hyvä.

Miehet voivat monesta syystä kävellä naisen yli, mutta eivät todellakaan sen vuoksi, että naisella on "kiltit kasvot".

Mullakin on kiltit kasvot. Luulisin. Tai en ole ihan varma kun katsettani on myös sanottu kiukkuiseksi ja silmiäni kylmiksi. 

Mutta joo puolensa täytyy pitää joka tapauksessa. Onneksi minulla on myös karismaa varsinkin näin vanhemmiten eikä ylitse enää kävellä mitenkään helposti. Harmaa tukka ja huoliteltu olemus lisää arvovaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on kiltit kasvot. Lähestyy miehet, mummot ja vieraiden lemmikit. Tuntemattomat apset pyytää apua. 

Ei ole kävelty yli, kun en anna. Olen myls luonteeltani kiltti, mutten kynnysmatto, sellaiseksi luulevat kyllä nopeasti tolkkuuntuvat.

Sun pitää vaan oppia sanomaan ei. 

Sanon ei, mutta se ei toimi. Niistä keskusteluista tulee inttämistä. Yhdelle naiselle jouduin peräti huutamaan asiasta, kun ei millään uskonut, ja sitten muutaman viikon päästä se sama tilanne toistui uudelleen. Ap

Kuka "yksi nainen"? Äitisi? Ikävä juttu, mutta ei se kasvoista johdu. Harjoittele elekieltä, harjoittele itsevarmuutta. Kuulostaa siltä, että valmiiksi odotat ettei sun sanaa ikinä kukaan usko (tai siis näinhän juuri kerroit uskovasi). Minkä luulet olevan lopputulos? 

Onko sulla ollut vaikka koiraa joskus koulutettavana, siinä oppisi johdonmukaisuutta ja jämäkkyyttä?

Sen lisäksi että näytän kiltiltä, olen pienikokoinen. Mutta näin se vaan multakin onnistuu. Joutuu toki panostamaan ehkä enemmän kuin joku olemuksellisesti vakuuttavampi ihminen, mutta viestintä on paljon muutakin kuin ulkonäkö tai edes sanat. 

Vierailija kirjoitti:

Miehellä tuo on vielä pahempi juttu, luullaan kiltiksi mieheksi.

Miehet yleensä yrittää saada naisia vetoamalla siihen, että ovat kilttejä, eli hyviä miehiä. Sitten alkaa uhriutuminen ja syyllistäminen.

En usko, että "kilttejä" ihmisiä on olemassakaan, ainakaan itse en sellainen ole, vaikka joudun tätä taistelua ihmisten typeryyttä vastaan käymään. On vain ihmisiä, kenenkään luonnetta ei näe yhdellä vilkaisulla. Ap

Minä taas olen päinvastainen tapaus. Päälle 190-senttinen mies, jossain määrin raamikas ja kuulemma "kirveellä veistetyn" näköinen. Luonteeltani olen rauhallinen, en hae riitaa, tykkään lapsista ja kissoista. Kun aikoinaan kävin baareissa, portsarit usein aukoivat päätään ovella ilmeisesti testatakseen olenko rähinätuulella. Useamman kerran hämärällä ulkoillessani on käynyt niin että naiset ovat kipittäneet nopein askelin pois tai ottaneet kännykän käteen ja teeskennelleet olevansa puhelimessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on kiltit kasvot. Lähestyy miehet, mummot ja vieraiden lemmikit. Tuntemattomat apset pyytää apua. 

Ei ole kävelty yli, kun en anna. Olen myls luonteeltani kiltti, mutten kynnysmatto, sellaiseksi luulevat kyllä nopeasti tolkkuuntuvat.

Sun pitää vaan oppia sanomaan ei. 

Sanon ei, mutta se ei toimi. Niistä keskusteluista tulee inttämistä. Yhdelle naiselle jouduin peräti huutamaan asiasta, kun ei millään uskonut, ja sitten muutaman viikon päästä se sama tilanne toistui uudelleen. Ap

Kuka "yksi nainen"? Äitisi? Ikävä juttu, mutta ei se kasvoista johdu. Harjoittele elekieltä, harjoittele itsevarmuutta. Kuulostaa siltä, että valmiiksi odotat ettei sun sanaa ikinä kukaan usko (tai siis näinhän juuri kerroit uskovasi). Minkä luulet olevan lopputulos? 

Onko sulla

Kerrotko vielä, minkä takia minun tulisi käyttää aikaani ja ruoskia itseäni siitä, etteivät muut ihmiset ymmärrä selkeää puhetta? Kun toinen sanoo ei, kyllä sen pitää riittää ja kerrasta poikki. Ihan sama mitä olettamuksia sinä ja kaltaisesi teette ihmisen olemuksesta.

Ja ei muuten ollut äiti kyseessä, vaan naapuri.

Menepä vähän itseesi, sillä sinä ja juuri sinun kaltaisesi ihmiset olette ongelman juurisyy. Paha olettaa tietämättä ja kuvittelee olevan oikeutettu "kouluttamaan" muita. Mikä sinä olet minua käskyttämään? Ap

Minuakin vituttaa nämä rajojen testaajat, jotka ei usko ensimmäistä "ei" sanaa. Olen tullut siihen uskoon, että moni luulee minua kiltiksi, niin eivät anna periksi. Ja ehkä olen kiltti, mutta sen olen nyt oppinut että nämä rajojen testaajat menee heti pois minun elämästäni, koska selvästi heillä ei ole kunnioitusta minua kohtaan sen takia, koska olen hiljaisempi ja näytän juuri kiltiltä. 

Kokemusta on varsinkin naisystävien kanssa. Jotenkin aina viehätän "kova" persoonallisia naisystäviä, jotka testaavat rajojani ja rikkovat niitä. Nykyään minulla ei ole edes ystäviä, koska tälläsiä hyväksikäyttäjiä en jaksa enään ja mielummin olen ilman, kun kokoajan testattavana.

N23

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kasvot sanovat häiriköille toista, sitten on luonteen sanottava toista.

Oma havainto on kylläkin ollut se, että ihmiset muodostaa sen ensivaikutelman salamannopeasti, nimenomaan pinnallisten seikkojen pohjalta.

Sen jälkeen mikään sanominen ei enää auta, jos se on ristiriidassa tämän heidän pärstäkerroin vaikutelman kanssa. Ja osa jopa kokee oikeudekseen suuttua, kun et ollutkaan sellainen kuin he kuvittelivat. Ap

Tämä. Itselläni äärimmäisen vaikea ja kivulias elämä korjasi lopulta tuon kilttiin ulkonäköön ja olemukseen liittyvän ongelman eli nyt suurin osa ei enää edes lähesty (onneksi!) jos käännän katseeni heihin, sillä tiukka ja jämäkkä katseeni viestii sellaista vahvuutta ja varmuutta, jota oikein kukaan ei kestä. Tämäkin kyllä - totta kai, kuinkas muutenkaan... - luetaan minun syykseni eli se ei näytä poistuvan koskaan. Suurin osa ihmisistä on niin raakileita ja/tai yksinkertaisia/ilkeitä/epärealistisia tm., että he eivät ymmärrä mistä mikäkin johtuu ja kääntävät kaiken syyn vastapuolen niskaan, vaikka toinen ei olisi edes tehnyt mitään väärää. Mutta tuo alkuperäinen ongelma voi siis kyllä korjaantua, mutta syytökset tuskin koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin vituttaa nämä rajojen testaajat, jotka ei usko ensimmäistä "ei" sanaa. Olen tullut siihen uskoon, että moni luulee minua kiltiksi, niin eivät anna periksi. Ja ehkä olen kiltti, mutta sen olen nyt oppinut että nämä rajojen testaajat menee heti pois minun elämästäni, koska selvästi heillä ei ole kunnioitusta minua kohtaan sen takia, koska olen hiljaisempi ja näytän juuri kiltiltä. 

Kokemusta on varsinkin naisystävien kanssa. Jotenkin aina viehätän "kova" persoonallisia naisystäviä, jotka testaavat rajojani ja rikkovat niitä. Nykyään minulla ei ole edes ystäviä, koska tälläsiä hyväksikäyttäjiä en jaksa enään ja mielummin olen ilman, kun kokoajan testattavana.

 

N23

Rajojen testaamista ja venyttämistä se nimenomaan on. He katsovat, kuinka paljon voivat toiselta viedä. En usko, että tuommoisista ihmisistä kukaan saa ystävää, johon voi luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on kiltit kasvot. Lähestyy miehet, mummot ja vieraiden lemmikit. Tuntemattomat apset pyytää apua. 

Ei ole kävelty yli, kun en anna. Olen myls luonteeltani kiltti, mutten kynnysmatto, sellaiseksi luulevat kyllä nopeasti tolkkuuntuvat.

Sun pitää vaan oppia sanomaan ei. 

Ei se ole aina noin yksinkertaista ja vain ihmisestä itsestään kiinni. Minä olen myös ollut aina se, jota mainitsemasi ihmiset ovat lähestyneet sekä lisäksi vielä turistit ja kaikki muutkin, mutta jos tiellesi osuu tavalla tai toisella tiukasti liian kieroon kasvaneita ihmisiä, ei siinä mitkään jämäkätkään puheet ja rajanvedot auta. Itse kokeilin ja havainnoillistin pari kertaa näille kuinka sanoin aidosti useamman kerran ei eivätkä he kuunnelleet. Sitten kohotin jo hieman ääntäni, sillä minulla on totta kai oikeus rajoihini aivan kuten muillakin, mutta ei vaikutusta. Sitten lopulta huusin ja voi luoja mikä marttyyrimainen uhriutuminen, pöyristyminen ja syyttely siitä seurasikaan ja minut leimattiin kauheaksi, totta kai. Totesin vain siihen, että kuten huomasit, sanoin monta kertaa ei ja kohotin jo lopulta ääntänikin etkä uskonut, joten jos uskot vain huutamista, niin ei voi mitään. Että minä en halua huutaa, mutta jos minua kuunnellaan ja uskotaan vain sillä tavoin, niin olkoon sitten niin. Tätä kun on muutaman kerran toistanut, on alkanut mennä uunoimmallekin jonkin verran perille ja jotkut ovat ymmärtäneet vähän nolostuakin omaa käytöstään, mutta tiukkaa se tekee eikä onnistu kaikkien kohdalla koskaan. Ensisijassa pidän mieluummin etäisyyttä tuollaisiin ihmisiin kuin elän niin, että minun pitää puolustautua huutamalla, mutta aina se ei mahdollista. 

Ei sua ap ole kukaan yrittänyt käskyttää. Kerroit ongelmasta, sua on yritetty auttaa. Ainahan se on kivempi syyttää muita ja helpompi ajatella, että itse ei mitään voi, joten voit jatkaa ihan miten lystäät, ei se mun olemiseen vaikuta millään lailla. Kivaa elämää entiseen tapaan siis.

Jotkut tosiaan päättelevät ulkonäön perusteella toisten luonteesta jotain ja sitten vielä uskovat luulojaan. Minäkin näytän kiltiltä ja herttaiselta, joten uusien tuttavuuksien järkytys onkin sitten melkoinen, kun en olekaan heidän luulojensa mukainen. Ylitseni ei ole koskaan kävelty, koska olen jonkin verran äksy ja järkähtämätön.