Marraskuisten viikonloppu 14.-15.4

Olipa ikävää lukea perjantaipinosta skap83:n epäonnesta.. Taas nous kauhukuvat,omasta ultrasta ei vielä tietoakaan ja oireet tuntuu vähentyneen.. Liekö sitten noi vitamiinit mitä aloitin vai muuten vaan.. Ja kun on ensimmäinen tulossa niin ei tiedä mistään mitään. Ensi viikolla eka neuvola,ja vielä kun tietää ettei sydänäänet välttämättä kuulu ni voi kääk.

Kun vaan sais jotain konkreettista " näyttöä" raskaudesta niin ei olis niin hurja paniikki koko ajan..



Kauhea ikävä vaivaa,ukkokulta kun lähti reissuun vlopuksi.. En ole tottunut nukkumaan yksin,joten 2krt heräsin yöllä ja " etsin" kultaa viereltä.. Eihän siitä mitään löytynyt,ja toisella kerralla tuli itku = ( Vähän taitaa joku käydä herkillä nyt = D



Kamalinta oli,näin jotain karmeita painajaisia alkuyöstä,ja jotenkin " tunsin" että nyt lorahti jotain housuihin. Puoli yötä oli ihan selkeet menkkakivut vatsassa,ja olinkin aivan varma että tämä odotus jäi tähän. Mitään ei kuitenkaan tullut ulos.. Vatsaa nipisteli ja poltteli pitkin yötä,ja aamullakin. Pelottaa niin älyttömästi että menee kesken!

Onko nämä menkkaoireet normaaleja tässäkin vaiheessa vielä?



Nestevajaus huolestuttaa edelleen,neuvolasta en eilen saanut ketään kiinni.. Huomasin tänään että nesteet menee huomattavasti help

ommin alas kun juo pienemmästä lasista. Hassua,mutta jos toimii edes vähän paremmin niin mikäs siinä = ).



Eiköhän tässä taas ollut omaanapaa ihan tarpeeksi tälle päivälle = )



Onnellista ja iloista viikonloppua kaikille masuilijoille!



-Kompura+pallero 9+4

Skap83; Isot halit sinulle!



Kompura; Mulla kans epävarmuutta, kun ei tosiaan oo ees sydänääniä kuultu..ja vasta kuun lopussa on eka ultra. Pelottaa ihan sikana, jos siel ei olekaan mitään..tai jos pieni on kuollu jo alkuunsa:((



Ei oikeen osaa iloita silleen, kun oireetkin tulee ja menee..Uskon sitten kun näen:)



Ai nii, noista menkkakivuista piti sanoa, et jossain luki, että kun ois normisti menkka-aika, niin kipuja saattaa tulla sen takia. Ite en oo huomannut mut joillakin oli ollut..



Nyt alkaa taas lyömään tyhjää päässä..tänä aamuna nukuttiin koko porukka melkeen kymmeneen ja nyt jo väsyttää..

Suuresti pahoitteleja vielä suru-uutisen kohdanneelle!



Ihan pikkaisen tässä itsekin tulee vainoharhaiseksi. Olen niin luottavaisin mielin ollut tämän odotuksen suhteen, mutta tosiaan nämä raskausoireet ovat aivan minimissä verrattuna esikoisen odotukseen, joten eihän se ole kuitenkaan varmaa, että kaikki on hyvin. Viikolla 7 on kyllä sydämen syke nähty ultrassa, mutta mitä vaan voi vielä tapahtua. Taidan odottaa parinviikon päähän np-ultraan ennen kuin kerromme tästä odotuksesta vielä kenellekkään muulle. Viime yönä näin unta, että olisi pitänyt lähteä synnyttämään ja vasta siinä vaiheessa hoksasin, että en ole kertaakaan tuntenut vauvan liikkeitä. Oikohan vähän huono omatunto siitä, että en ole uhrannut raskaudelle montaakaan ajatusta, koska esikoinen täyttää täysin mieleni.



Tosi tarkkaan tulee vahdittua kaupungilla kaikki tuplarattaat ja taaperon kanssa liikkuvat isomahaiset. Mietin aina mielessäni lasten ikäeroja ja arvioin äidi jaksamisen tilaa. Samoin yritän päästä selvyyteen, kuinka kahden pienen kanssa pääsee liikkumaan. Äitiysvaatteita vilkaisin jo hieman. Alkaa omat farkut kiristää, mutta toisaalta kaikki mammahousut valuvat vielä pois päältä. Kesäksi olisi ihana löytää kivat caprit kunnon joustovyötäröllä. Vauvanvaatteita en jostain syystä voi katsella vielä ollenkaan. Tietysti niitä on kotona kasapäin ja toisaalta eihän tulokkaan sukupuolestakaan ole tietoa. Menemme varmasti siihen 4d-ultraan taas. Ovatko muut ajatelleet asiaa?



Keskiviikkona olisi sitten edessä eka neuvola ja vaakalle kipuaminen. Muutenkin hirvittää koko neuvolakäynti, kun joudun ottamaan esikoisen (10 kk) mukaan ja se ei kyllä jaksa siellä olla. Muutenkin käynti osuu just päiväunien aikaan, joten ongelmia on varmasti luvassa. Milloinkohan niitä sydänääniä edes yritetään kuulla. Mulla ois tuolloin viikkoja 10+6. Jokahan kuuluis? Toisaalta on kai parempi ettei edes yritetä kuunnella. Rupeaa vaan harmittamaan, jos ei kuulu. Edellisestä raskaudesta mulla on kauhukokemuksia viikoilta 32, kun vauvan syd. äänet olivat tosi matalat ja huonosti kuuluvat. Sain määräyksen lähteä pikapikaa synnärille. Loppujen lopuksi kaikki oli kunnossa, mutta kylläpä tuossa ehdittiin jo pelätä ja itkeä.



Ihanaa, kun esikoinen on päiväunilla. Nyt omaan hyvinvointiin ja raskauteen keskittyminen on kyllä ihan toisenlaista kuin ekan kanssa. Koti olisi siivouksen tarpeessa, mutta kyllä mä käytän tämän ajan nyt ihan itsekkäästi lepäilyyn. Ehtii ne siivoukset huomennakin.



Joku muu kirjoitti, että olo on tosi tukkoinen. Mulla on ollut aivan järkyttävä " nuha" raskausoireena alustapitäen eikä loppua näyt vieläkään. Samoin mieliteot kaikkeen suolaiseen on ihan hurjaa. Voisin syödä oliiveja vaikka kuinka paljon.



Hyvät jatkot kaikille

sisu

Pahoittelut Skap! Eilen juuri kirjoittelin, että helpottavaa, kun kaikki ovat pysyneet listoilla. Tuo on oma kauhukuvani, enkä voi edes kuvitella miltä se voi tuntua, kun uhkakuva toteutuu.



Itse olen jo kolmatta päivää " hereillä" kaamean väsymyksen jälkeen. Ei pahaa oloa, ei mitään. Tänään siivosin 4 ja puoli tuntia ja se oli tarpeen. Koti on väsymyksen kourissa saanut ryvettyä melkoisen rauhassa. Nyt kelpaa taas:)



Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Mua alko masentaa heti aamusta.

Ensiks yritin etsiä jotakin kivannäköistä päälle pantavaa, mutta kaikki vaatteet näytti ihan järkyttäviltä päällä. Lopulta päädyin pitkään hameeseen, se ei ainakaan purista mistään... Neuvolassa vaakalla käydessä jouduin kohtaamaan kamalan tosiasian. Painoa oli nyt jo saman verran, kuin aiemmilla kerroilla vasta loppuraskaudessa. Päätin, että alan harrastaa liikuntaa heti ja niin aloitinkin. Saa vaan nähdä kuinka kauan innostus kestää. En toki aio laihduttaa, mutta kiinteytyä edes pikkusen :)



Sit seuraavaks huomasin aamulla meikatessa, että naamaan tulee koko ajan lisää punertavia kohtia, finnejä, läikkiä yms. Ja mulla kun on aina ollu niin hyvä iho!!! Kai se on vaan hyväksyttävä, että raskaus vaikuttaa ulkonäköön negatiivisesti.



Pahimpana kaikista on koko ajan paheneva kohdunlaskeuma, joka aiheuttaa ikävää painontunnetta ja sit jännittää miten se reagoi raskauden edetessä ja kohdun kasvaessa. En jaksais millään odottaa lääkärineuvolaa, että pääsee kysymään lääkäriltä asiasta. Terkkari ei kommentoinut asiaa mitenkään, vaikka yritin selittää, että asia vaivaa minua kovasti... Lisäks hiivakin vielä vaivaa.



Että ei oo helppoo olla raskaana, mutta pitää muistaa ajatella, että on tämä kaikki lopulta sen arvoista! :)

Jaksamisia kaikille muillekin!



Tähkäpää rv 10+5

Tulimpa valittaa minäkin taas, äsken tultiin kaverini miehen synttäreiltä ja siel tää miun kaveri niin kyseli eka mieheltään ja sit myöhemmin tulleilta vierailta et lähteekö ne sen kans uuteen baariin yksille tänään..Alkoi kotimatkalla harmittaa et miks se ei kysyny meiltä ja aloin miettimään että aika harvoin kaverit meitä minnekään pyytää, tai sit pyytäävät niin pahaan aikaan(liian myöhään tms. ) ettei oo mitään mahiksia lähtee..

Alkoi vaan tuntumaan että oonpa mie kalkkis kun lapsi on ja toinen viel tulossa, että kaverit kaikkoo kyl aika nopeesti..ja mulla kun ei niitä muutenkaan oo kuin pari:( Ollaan ainut pari meidän kavereista kellä lapsia..kellään muulla ees suunitelmissa vielä.



Kyllähän myökin mentäis, jos joku vaan lähtis mukaan, tylsää ois kahestaan miehen kans lähtee ku vois viettää iltaa kotonakin..sitäpaitsi miun mies ei tanssi:)



Onko kellään muulla tätä ongelmaa? Vai liikutteko ystävienne kans (melkein) samalla tavalla kuin ennenkin?



Joku kysyi 4d-ultrasta..me ei tod. näk. olla menossa ylimääräultriin..siis mennään vaan niihin mihin päästään.

Noista kavereista. Meillä lapset on tehty kypsemmällä iällä eli osa kavereista tippui kun hankkivat aikaisemmin kersoja. Osa jää tietenkin muutenkin matkasta kun elämässä tilanteet muuttuu ja ihmisetkin muuttuvat. Toisaalta uusia ilmestyy tilalle. Ei muuten ole onnistunut ainakaan minulla solmia uudelleen tuttavuuksia näihin ensin lapsia saaneisiin. Yksi tuntuu olevan tosi katkera kun on omasta mielestään jäänyt paitsi jostain kun lapset tuli hankittua melkein heti lukion jälkeen. Toinen potee kanssa jotain kun yrittää jokaista tekoaan ja valintaansa perustella ja tietenkin mollata muiden juttuja jos ne eivät ole tehty hänen kaavansa mukaan. Meillä kaveripiiri olikin ennen lapsia lähes kokonaan sinkkuja ja lapsettomia pariskuntia. Sinkut on pysyneet ja yhdestä lapsettomasta pariskunnasta on tullut tosi hyviä ystäviä. Ovat tavallaan ottaneet meidän lapsen omakseen, kun eivät voi itse saada omia. Eikä niitä kavereita niin kovin montaa tarvitse, vai pitäisikö sanoa ystävää - laatu korvaa mielestäni määrän. No tulipa vuodatusta. ;-)



Edelleen odottelen ensimmäistä neuvolaa ensi viikolla ja np-ultraa sitten seuraavalla..



rv 9+jotain

Minullakin on aika paljon jääneet ne kaverit joita sinkkuaikoina oli. Toki heidän kanssa on yhteyksissä edelleen, mutta ei niin tiiviisti kuin ennen. Vaikka ikää onkin vasta 23, niin olen varmaan jotenkin varhaisvanha, kun ei nuo baarit kiinnosta, toisin kuin monia ikätovereitani. Vaikka raskaus on vasta ihan alussa, niin viimeksi baarissa käynyt yli vuosi sitten. Eli ei hirveästi tule elämä sen suhteen muuttumaan. Minun paras ystävä on samanikäinen serkkuni ja 3kk kummityttöni äiti, joten aika samanlainen elämäntilanne tulee olemaan. Meillä on muutenkin aika tiivis serkkupoppoo. Paljon saman ikäisiä ja samalla pienellä paikkakunnalla eletään. Kyllähän ne yhteiset illanistujaiset tulee vähentymään, mutta minusta tuntuu että aletaan kaikki olla siinä vaiheessa, ettei hirveästi enää tuota menojalkaa vipata vaan aletaan asettua aloillemma, mennä naimisiin ja hankkia perhettä. Siis ei ole ongelma ainakaan minun kohdalla, tuo kavereiden erilainen elämäntilanne. Ja samaa mieltä olen että laatu korvaa määrän. Minun ainakin pitää tuntea ihminen tosi hyvin, ennen kuin osaan oma itseni täysin olla hänen seurassaan. Sinänsä mulle sopii tuo serkkupoppoo hyvin, kun on syntymästään asti heidän kanssa ollut ja touhunnut. Taas jaksan ylistää tätä pienen paikkakunnan ihanuutta ja suvun läheisyyttä.

Nii, no me ja kaveripiiri on semmoista vähä päälle 20v. Eikä meillekään se baarielämä mikään joka viikkoinen, ei ees joka kuinen juttu..ois vaan kiva päästä joskus ees vähän vapaalle, ja tanssimaan.

Välillä kun tuntuu että vietän aikaa niin paljon tuon tytön kans että omakin puhe alkaa muuttua samanlaiseks..ei sillä, etten haluaisi hänen kanssaan olla, ihana oma persoonansa ihan selvästi on..ja äitin pieni mussukka:) No, toivotaan että ees joku ymmärtäis..



No, eipä siitä sen enempää..Pitäis varmaan hankkia uusia kavereita..

alotampa minäkin kavereista puhumalla. mulla kaverit vähenty lähes nollaan kun muutin helsinkiin 2002. tai siis että ystäviä tapaan vain kun meen vanhempieni luo käymään tai sitten puhelimitse ja niitä kavereita joita siellä päin oli niin niihin ei oikeastaan yhteys enää pelaa... ei nähdä, mutta moikataan jos törmätään ja vaihdetaan pari sanaa, ehkä.



täällä helsingissä kaverit on tullu miehen tai koulun kautta enimmäkseen. tässä nykyisessä koulussa tutustuin muutamaan tyttöön luokalta paremmin ja heidän kanssaa nähdään vapaa-ajallakin. mukavia tyyppejä, mutta välillä todella energiasyöppöjä. niin, ja heistä se jota näen useimmin tuppaa olemaan krooninen myöhästelijä. on todella kivaa aina odottaa tunti että yksi ilmestyy paikalle. olisi edes kerta tai kaksi, mutta kun se on joka kerta.



eli kovin hyvin ei täälläkään nuo kaveri asiat ole. mutta se on kyllä pakko sanoa vielä että se aika jonka vietän 70km täältä asuvan parhaan ystäväni kanssa korvaa kyllä joka ikisen yksinäisen minuutin täällä. hihii, ja kivaa on että ollaan molemmat raskaana, hän menee muutaman viikon edellä ja meikä kömpii perässä :D



noh se kavereista. nyt poika haluaa pelata palleropeliä, joten pitää lopettaa. jatkan taas myöhemmin ehkä.

Skap83: Olen todella pahoillani menetyksesi johdosta. Iso hali ja jaksamista sinulle!



sitten omaan napaan. Olen viettänyt synttäreitä ja tänään sitten kävi mun 24-vee serkku (female) ja mieheni kertoi että meille tulee vauva ja sit kun se tajusi niin rupesi onnesta itkemään. :)



Tänään ei ole ollut pahoinvointia, toivottavasti alkaa hellittämään... Maha on vuorostaan ruennut turpoamaan ja housut kiristää jo tosi paljon. Ensi viikolla pitäisi varata neuvolaan aika kolme viikon päähän.



rv 10+4

:)

Huh hellettä, sanon minä. Oli mukavaa puuhastella pihalla kun on lämmintä. Pyykkejä pessy tän päivää, hyvä ku saa pihalle niin kuivuu tosi nopeeta.



Ja ihan urheiltukin on tälle päivää, kävin koittaa vieläkö pysy luistimilla pystys(hiinä ja hiinä) .Kyllä se vaan kunnon päälle otti. Mulle tullu ihan kamala ongelma tosta painosta, nouseee vaan nousemistaan vaikka kuin yrittäis säännöstellä syömistä. Edellisestä kakarasta viimeisillää painoin saman verran mitä nyt ja tota elopainoo ku on sit sattunu kertyy muutamakymmen ylimääräistä. lääh, lihavat on lepposia...heh..



Joo ootte näemmä noista kavereista keskustellu. Nooh, mulla taas sellane tilanne ettei satu olee muutaku työkamut ja neki miehiä. Vuosi sitten ku tänne muuttanu niin eipä oo kamuja siunaantunu. Enpä haluu haukkuu ketään mut taitaa vähä sisäsiittoista porukkaa olla.Se siitä.



Maha-asukista sitten, Kai se siellä vieläon, mut ihmeellisiä vattakipuja on kyl alkanu tulee, välii nipistää oikee kunnol niin et itku pääsee. Pahaolo alkaa ehkä hivene helpottaa, mut maha muuten ei sit toimi ollenkaa.. Turha kysyykkään teiltä mitään ku ei oo vastauksia tullu edellisiinkään kysymyksiin, niin annetaan olla...



Voikaa paksusti