No olenko nyt sitten ihan kamala äiti?

Esikoista odottaessani en muuta ehtinyt ajatellakaan, kuin tulevaa lasta. Kolusin kaikki opukset läpi ja kirjoittelin odotuspuolellekin.



Nyt kakkonen tulossa ja tuntuu, ettei ole aikaa ajatella tätä raskautta sen enempää. En ole edes käynyt odotuspuolella ja muutenkin tuntuu, että vasta illalla ehtii rauhoittua miettimään, että hei mun sisällä kasvaa ihminen. Ja vatsaakin jo on reilusti, joten mistään alkuraskaudesta ei ole kyse.



Tuntuu, etten ajattele tarpeeksi tulevaa lasta. Ja sitten on sellainenkin olo, että olisin jotenkin pilaamassa esikoisen elämää, kun toisen lapsen hankimme. Ennen hän oli kaiken keskipiste ja nyt tulee sitten toinen viemään huomiota häneltä. Nämä ajatukset ovat hassuja, mutta ahdistavat.



Ja uskokaa tai älkää, lapsi on hyvin toivottu.



Apua, olenko mä ihan kamala ihminen?