Olenko ainoa jolta imetys ei onnistu? :,O(

Esikoista sain imetettyä jonkin aikaa rintakumilla mutta se ei tyhjännyt rintaa kunnolla ja maito ehtyi. Kuopusta ei saatu imemään kumilla eikä ilman. Mitään neuvoja mulla ei ole kyllä sulle antaa.

Vierailija:

Minulla isohkot rinnat ja valmmiksi matalat nännit. Maidon noustua nännit painuivat enemmän sisään.

Älä huoli. Jos muksu syö tyytyväisenä pullosta ja saa siinä olla äidin sylissä niin kauan kuin haluaa, niin mikäs hätä teillä on?



Rohkaistakseen ne sanovat, että kyllä se onnistuu. Vähän niinkuin lapselle sanotaan rokottaessa, että tää ei satu yhtään, vaikka tietysti sattuu.

Älä ole itseäsi kohtaan liian ankara. Jos touhu menee vain itkemiseksi ja taisteluksi, niin sinuna harkitsisin imetyksen lopettamista. Onko sinulla muuten käynyt sama ohjaaja joka kerta vai eri? Jos hän on ollut sama tyyppi, niin pyydä vielä joku toinen käymään. Jos ei siltikään onnistu, niin eihän sille mitään voi. Sinä olet yrittänyt eikä sinulta muuta vaadita. Vauva kyllä kasvaa hyvin korvikkeellakin. :))

Vaikka tisseistä ei maitoa tulisikaan, lapsi on onnellinen, kun annat hänelle hellyyttä ja pidät sylissäsi lähellä sinua. Rakkaus lasta kohtaan on tärkeintä.

En tätä kenellekään toivo. Haluaisin niin kovasti imettää.

Jatkan pumppaamista toivoen ihmettä. Lohtuna se että vauva kasvaa hyvin ja vaikuttaa tyytyväiseltä.

Pumppaaminen ei heruta. Vauvan imu ainoastaan. Ensimmäinen asia on asennemuutos. Jos haluat imettää, varaudu siihen että istut tuntitolkulla tissi suussa, mutta loppua kohden helpottuu. Kun maidontulo tasaantuu ei imetystä tarvitse tehsä kuin muutama minuutti. Luota siihen, että maitoa heruu. Niin kauan kun lapsi jaksaa imeä ja on tyytyväinen rinnalla, maitoa tulee, vaikka tuippa kerrallaan.



heität pumput ja kellot roskiin. Imetyksen kestoja ei katsota kellosta.



Itselläni tuli maitoa aivan hulluna alun hankaluuden jälkeen, mutta pumpulle ei herunut mitään.



Ota rintakumi avuksi. Kun lapsi on imenyt siitä jonkun aikaa, otat kumin pois. Ajan myötä nännisi " kasvavat" etkä tarvitse kumia enää.

pidät pulloruokaillessa lasta sylissäsi joten voitte katsella toisianne ja tuntea siten läheisyyttä. Rintaruokitulla vauvalla ei välttämättä ole hyvää vuorovaikutussuhdetta äitiinsä. Meilläkään ei imetys onnistunut lapsen keskosuuden ja oman pitkäaikaisen sairauden vuoksi, joka esti maidon tuotannon (kahden kuukauden raskausmyrkytys). Aluksi asia vaivasi kovasti, mutta lapsen ollessa puoli vuotias asia ei tuntunut enää niin merkitykselliseltä. Suhteemme on läheinen ja kiintymyssuhde kunnossa, lapsi on sairastellut harvinaisen vähän näiden kolmen vuoden aikana.



Suloisia hetkiä sinullekin vauvasi kanssa, olennaista on asennoituminen - jos imetyksestä ei tule mitään, ei sen kannata antaa synkistää mieltä ja aiheuttaa syyllisyyttä- iloitkaa muuten yhdessäolosta ja toisistanne.

Ensimmäisen lapseni kohdalla imetys epäonnistui, mutta toisen kanssa onnistui aivan loistavasti.



Ap, elämästänne tulee aivan yhtä hyvä, imee vauva rintaa tai ei. Tarkoitin tuolla palopuheellani, että jos todella haluat onnistua siinä, tulee sinun imettää all-the-time (alussa ainakin). Kaikkien ei tarvitse, mutta useimpien kyllä.



T.7 (?)

Helppo sanoa, että anna vauvan imeä. Ap ongelma oli matalat rinnanpäät jotkä kääntyvät sisäänpäin.



Silloin ongelma on juuri se, että vauva ei välttämättä pysty imemään. Itselläni on täysin sisäänpäin kääntyneet rinnanpäät ja kuusi lasta olen silti synnyttänyt.



Rinnan täyttyessä maidosta, rinnanpää vetäytyy entistä tiiviimmin sisään, jolloin vauvan on mahdotonta saada " jalkapallosta" kiinni. Rintakumista ei minun tapauksessani ole hyötyä, koska maitoa liruu sitten ihoa myöten alas, eikä suihkua ylös, jotta tavoittaisi vauvan suun.



Minun onni oli aikoinaan se, että ehdin kolme lasta synnyttää ilman internetin keskustelupalstoja. Ei käynyt mielessäkään, että olisin jotenkin huonompi äiti tai epäillä äitiyttäni, kun lastani en rinnasta pysty ruokkimaan. Tärkeintä oli, että lapset saivat ruokaa ja olivat tyytyväisiä.



Neljännen, viidennen ja kuudennen lapsen aikaan minulle on ollut yksi hailee, mitä toiset ajattelevat, jos näkevät minun syöttävän lastani pullosta. Tiedän, että minulle se on ainut mahdollisuus ja muille se ei kuulu millään tavalla.

Jos luet viestini tarkaan, huomaat etten tuominnut ei-imettäjiä vaan halusian antaa hyviä vinkkejä sen onnistumiseen. Luulin että ap toivoi juuri sitä, imetyksen onnistumista.



Itselläni oli sama ongelma kuin ap:lla ja rintakumi kyllä auttoi siihen. Ongelmaksi muodostui vain se etten enää jaksanut ottaa sitä pois kesken aikaa, jolloin imu ei enää ollut niin tehokasta ja maidontulo vain kuihtui...näin siis ekan kohdalla.



Uskon, että jos internettiä ja tällaista imetys=tekninen ihme-asennetta ei olisi, imetys onnistuisi kaikilta (melkein siis). Koska oikeasti se on maailma luonnollisin asia, jos antaa sille sijaa. Annettaisiin aikaa eikä kuulosteltaisi ja kauhisteltaisi, että se on kokoa ajan tississä kiinni, kun niinhän niiden alussa kuuluu ollakin. Itsekin istuin monesti illalla 5 tuntia sohvalla yhtä mittaa imettäen. Ei ollut helppoa alussa, mutta nopeasti se maitoa alkoi tasaantumaan.



En tarkoita että näin olisi nyt ap:n kohdalla, vaan monien äitien.



7/10

Minulla ei jostain syystä maitoa tullut riittävästi kahdelle ensimmäiselle. Ja ensimmäinen kuukausi yritettiin sitkeästi ja kaikin konstein! Imetettiin all-the-time, niin kuin joku edellä sanoi. Lapset kyllä imivät ja olivat tyytyväisiäkin, mutta ongelma oli siinä että paino ei juurikaan noussut. Eli eivät vaan saaneet tarpeeksi maitoa, tai sitten oli niin laihaa tai jotain, niin oli parasta siirtyä pulloruokaan että lapset saivat varmasti riittävän ravinnon.

Kolmannen kanssa olen nyt imettänyt reilun vuoden eikä ollut mitään hankaluuksia. Ja aivan samanlailla aloitettiin imetys.

Että näin ne vaan menee eritavalla. Enkä tunne epäonnistuneeni kahdella ensimmäiselläkään kerralla, koska tiedän että kaikki yritettiin varmasti.

Mutta älä suotta itkuun asti yritä imettää. Vauva aika on sitä ihaninta aikaa yhdessä ja jos se aika menee äidiltä itkien ja murehtien rintaruokintaa, niin kyllä menee hukkaan monta ihanaa yhteistä onnellista hetkeä. Enpä usko, että on vauvankaan edun mukaista itkeä nälkää äidin tissillä. Eiköhän tärkeintä ole läheisyys, hyvä olo ja täysi maha.



Seiskalta olisin kysynyt tuosta herumisesta, että mihin tutkimuksen perustuu, että maito ei heru kun pumppaa? itse synnytin keskosen ja pääsin tätä imettämään ensikerran vasta 2viikon ikäisenä. Siihen asti pumppasin maitoa pumpulla ja syötimme nenä-maha letkusta sekä pullosta. Minulla ainakin maidontulo lisääntyi reilusti vaikka vauva ei imenyt rintaa sen kahden viikon aikana kertaakaan. Ei edes yritetty. (vauva liian pieni imemään tissiä..raskasta hommaa)



Tästä vaan tulee taas mieleen kuinka turhia ovat kaikki imetystuki sivustot missä puhutaan puuta heinää. Väitetään, että imuote häiriintyy jos vauva imee tuttipulloa ja maito ei heru jos pumppaa. ihan soopaa! Ehkä pätee murto-osaan vauvoista mutta suurin osa vauvoista ja äidin rinnoista toimii erilailla. Me kun emme ole mistään yhdestä muotista tehty.

Mulla ongelmana oli, ettei maitoa noussut koskaan kunnolla. Lapsi imi ja imi, mutta homma päättyi aina raivariin, koska sieltä ei ilmeisesti mitään tullut. Minä pumppasin ja lämmitin kaurapussia, jotta saisin herumaan edes vähän. Parhaimmillaan sain 10 milliä pullon pohjalle.



Kävin kaikki mahdolliset imetystukipaikat, lääkärit ym., kunnes asia selvisi sattumalta tutulla lääkärillä, joka oli aikoinaan ultrannut kainaloni kipujen takia. Silloin oli selvinnyt, että kainaloni ovat täynnä rintarauhaskudosta, minkä vuoksi maito ei koskaan noussut rintoihin.

Otin hirveät paineet siitä, että en pystynyt imettämään ja ympäristön hyvää tarkoittavat (?)-vihjailut " äidin maitohan on parasta lapselle" löivät puukkoa rintaan. Nyt jälkikäteen naurattaa miten tunnepitoisesti suhtaudun imetyksen epäonnistumiseen, kun minulla on täydellinen, terve ja fiksu 7-vuotias tyttö. Oma isäni sanoi ainoan helpottavan kommentin silloin; Tärkeintä on, että lasta rakastaa. (ja se oli tasan ensimmäinen kerta kun minun isäni sanoi ääneen sanan rakastaa)



Tsemppiä sulle AP ja onnea ihanasta vauvasta, jota saat rakastaa!

Hän sanoi että käsipumpun teho on niin huono ettei heruta, mutta taas sähkökäyttöinen heruttaa paremmin. Vauvan imu on kuulemma kuitenkin stimuloivin, koska siihen yhdistyy niin moni muukin asia, mm. hormonien osuus.

Nyt alkaa tuntumaan, että kimppuuni hyökätään. Se, joka ei halua imettää, ei imetä, joka taas haluaa, niin tekee töitä sen eteen. En tuomitse äitejä jotka eivät edes yritä imettää. Jokainen tekee omat päätöksensä.

Halusin vain antaa omat kokemukseni, jotka ovat olleet aivan erilaiset. Olin niin sitoutunut ja työstänyt toisen imetyksen omassa päässäni että uskon sen auttaneen. Minulta se vaati alussa paljon työtä, mutta se kannatti.

Jos kokee imetyksen vaikeaksi, niin missään tapauksessa ei tietenkään pidä koko vauva-aikaa käyttää sen murehtimiseen. Äidin mielentila vaikuttaa varmasti imetystäkin enemmän.

T. 7/10

Vierailija:

Mutta älä suotta itkuun asti yritä imettää. Vauva aika on sitä ihaninta aikaa yhdessä ja jos se aika menee äidiltä itkien ja murehtien rintaruokintaa, niin kyllä menee hukkaan monta ihanaa yhteistä onnellista hetkeä. Enpä usko, että on vauvankaan edun mukaista itkeä nälkää äidin tissillä. Eiköhän tärkeintä ole läheisyys, hyvä olo ja täysi maha.

Seiskalta olisin kysynyt tuosta herumisesta, että mihin tutkimuksen perustuu, että maito ei heru kun pumppaa? itse synnytin keskosen ja pääsin tätä imettämään ensikerran vasta 2viikon ikäisenä. Siihen asti pumppasin maitoa pumpulla ja syötimme nenä-maha letkusta sekä pullosta. Minulla ainakin maidontulo lisääntyi reilusti vaikka vauva ei imenyt rintaa sen kahden viikon aikana kertaakaan. Ei edes yritetty. (vauva liian pieni imemään tissiä..raskasta hommaa)

Tästä vaan tulee taas mieleen kuinka turhia ovat kaikki imetystuki sivustot missä puhutaan puuta heinää. Väitetään, että imuote häiriintyy jos vauva imee tuttipulloa ja maito ei heru jos pumppaa. ihan soopaa! Ehkä pätee murto-osaan vauvoista mutta suurin osa vauvoista ja äidin rinnoista toimii erilailla. Me kun emme ole mistään yhdestä muotista tehty.

Sairaalassa imetys meni niin pakottamiseksi vauvan kannalta( hoitaja toisensa perään koitti työntää huutavaa lasta rintaan kiinni ja neuvoivat miten päästä työnnetään ja painetaan vauvaa nänniä vasten) että lopulta vauva oli jo valmiiksi kauhuissaan kun otin tämän paljasta rintaani päin. Eli mitään mahdollisuutta istua tuntitolkulla rinta lapsen suussa ei ollut, kun vauva rääkyi ja kouristi selkäänsä henkihieverissä aina tasan niin kauan kuin pidin tätä rintaani vasten.



Olin aivan hölmistynyt ja kauhuissani koko tilanteesta, rauhallinen yhteys äidin ja lapsen välillä oli aivan utopiaa imetystilanteissa. Tunsin itseni natsiksi, hikisenä ja kömpelönä runnoessani pientä avutonta nälkäistä vauvaa kiinni olemattoman matalaan löysään nänniin.



Kotona vasta luin että lasta ei saisi päästä työntää väkisin tissiin kiinni, mikä kyllä tuntuikin aivan kauhealta ja järjettömältä touhulta.



Imetyksestä ei lopultakaan tullut mitään, kotona yritimme jopa yhdessä miehen kanssa keksiä toimivia imetysasentoja ja saada vauva huomaamatta rinnalle jottei tämä hermostuisi...



Hölmönäni häpesin aivan hirveästi sitä etten ollut imettävä äiti, välttelin jopa ystäviänikin ja vieraita ihmisiä jottei kukaan ottaisi puheeksi imetystä. Ajattelin että ristiinnaulitsevat mut saman tien kun kerron että vauva syö pullosta.



Huh. Toivottavasti seuraavan vauvan kanssa osaan nauttia vauvasta ja vauva-ajasta,kävi imetyksen kanssa miten hyvänsä.