kokemuksia satakunnan keskussairaalan äippäpolin lääkäreistä

itsellä kanssa aika epämukava muisto silmälasipäisestä mieslääkäristä joka jauhoi koko ajan purkkaa ja ei tuntunut ottavan vakavasti kysymyksiä ja osan jätin kysymättäkin käytöksen takia....

Kopisteli puukengillä em. lisäksi. Muut olleet ok.

samainen puukenkä ollut todella töykeä mullekin! Kiva mennä polille huolesta sekaisin ja sitten kuunnella töykeitä kommentteja, hyvä ettei itku päässyt. harkitsin jopa valituksen tekemistä, koska jätti noteeraamatta lääkärini lähetteen ja totesi vaan että synnytyksessä nähdään jos ongelmia tulee. Onneksi synntys kuitenkin meni ihan ok.

Neuvolalääkäri lähetti äippäpolille synnytystapa-arvioon vauvan suuren kokoarvion ja meikäläisen olemattoman pituuden vuoksi. Tämäpä ukko tuumasi, että katotaan sitten synnytyksessä miten alkaa sujumaan eli ei sen kummemmin tutkinut mahtuisiko vaavi tulemaan alakautta. Ultrasi kyllä hätäisesti ja sai vauvan kooksi 4200g rv 38. Vauva syntyi ihan mallikkaasti, mutta painoa olikin vain 3400g, mutta meneehän nuo arviot ilmeisesti aika helposti väärin. Tosi tympeä ja välinpitämätön oli koko ajan ja älyttömän kovakourainenkin.

muistaakseni ylä-outinen tai vastaava oli sukunimi ja todella asiallinen lääkäri meidän mielestä. Silmälasit taisi olla ja puukengätkin, mutta liekö sama mistä edellä mainittiin.

Esikoisen odotuksessa jännättiin onko kaikki hyvin kun edellinen raskaus jouduttiin keskeyttämään sikiön vaikean vammaisuuden vuoksi.

Lääkäri oli perusteellinen ja ammattinsa osaava. itsekin oltiin silloin niin jännittyneitä ja tärkeintä oli et vauva oli terve.

Saattaa olla ettei kaikkein puhelian silti ollut mutta asia tuli hoidettua oikein hyvin.

kohtelua, tässä raskaudessa nyt kolme kokemusta, viime raskaudesta yksi. Sillon oli kyllä mustalla huumorilla ryyditetty naislääkäri, nyt tosiaan on ollut perin kuivakkaa kohtelua. Osansa on tehnyt se, että on ollut kahdella kerralla " opiskelija" vierellä, jolle suurin osa lääkärin höpinöistä on kohdistettu.



Muut ovat olleet naisia, mutta kerran oli mieslääkäri, jonka käytöstä ihmettelin sitten neuvolassakin. Meillä kun oli muksut mukana ultrassa (pakon sanelemaa, kohteliaasti koitin kysellä sopiiko heidän tulla mukaan huoneeseen miehen kanssa ja sain aika töksähtävän vastauksen, sama linja jatkui huoneessa...) Neuvolan täti meinasi, että juu se on aikamoinen persoona, kuulemma...



Mukana olleet hoitajat ovat sitten saaneet kevennettyä tunnelmaa, johon itekin aina pyrin jotta mielenrauha säilyis ja jäis hyvä mieli käynnistä. Ja on jäänytkin.