Joulukinkun myynti kaupoissa tarvetta uudelleenarvioinnille monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Suomi on yhä monikulttuurisempi yhteiskunta, jossa elää rinnakkain useita uskonnollisia ja kulttuurisia yhteisöjä. Tämä kehitys herättää tarpeen tarkastella perinteisiä käytäntöjä uusin silmin myös silloin, kun kyse on ruokakulttuurista ja erityisesti sen näkyvyydestä julkisessa tilassa. Yksi esimerkki tästä on joulukinkku, joka on pitkään ollut osa suomalaista jouluperinnettä. Vaikka kinkku on monille suomalaisille tärkeä juhlaruoka, sen keskeinen rooli ruokakauppojen mainonnassa ja esillepanossa voi herättää ristiriitaisia tunteita esimerkiksi muslimiyhteisön keskuudessa, jonka uskonto kieltää sianlihan käytön. Tässä yhteydessä ei ole kyse vain ruokavaliosta, vaan myös kulttuurisesta ja uskonnollisesta herkkyydestä. On aiheellista pohtia, missä määrin uskonnollisesti loukkaavaksi koettu tuote tulisi näkyä keskeisesti kaikille yhteisessä tilassa kuten ruokakaupoissa. Tämä ei tarkoita, että kinkun myynti pitäisi kategorisesti kieltää, mutta onko perusteltua, että se hallitsee joulun ajan ruokamainontaa ja tilaa esimerkiksi niin, että vaihtoehtoiset juhlatuotteet jäävät varjoon? Tavoitteena ei ole kieltää perinteitä, vaan edistää keskinäistä kunnioitusta ja tasavertaista näkyvyyttä yhteiskunnassa. Yksi mahdollinen ratkaisu voisi olla kinkun ja muiden sianlihatuotteiden siirtäminen vähemmän näkyvälle paikalle tai niiden mainonnan rajoittaminen joulunaikaan. Näin kunnioitettaisiin paremmin myös niiden näkemyksiä, joille sianliha on uskonnollisista syistä ongelmallinen. Keskustelua tulisi käydä rakentavasti ei vain oikeuksista, vaan myös vastuista yhteisessä tilassa. Avoin vuoropuhelu auttaa löytämään ratkaisuja, jotka huomioivat sekä perinteet että muuttuvan yhteiskunnan moninaisuuden.