Kun erosit niin "keksitkö" eron syyn itse ja "myit" itsellesi (vähintään)?

Ehdottomasti ehkä!

Kävimme ammattilaisen pariterapiassa, jossa ymmärrys syntyi, että ero on nyt paras ratkaisu. Ja kyllä siinä prosessissa meni vuosi. Ja oli elämäni paras juttu mennä siihen pariterapiaan, sillä se selvensi niin paljon ja teki erosta ymmärrettävämmän.

Ei tarvinnut keksiä mitään, eksä oli sen verran kekseliäs. Riitti kaikenlaisia tempauksia, kohtauksia ja päähänpistoja.

Vierailija kirjoitti:

Kävimme ammattilaisen pariterapiassa, jossa ymmärrys syntyi, että ero on nyt paras ratkaisu. Ja kyllä siinä prosessissa meni vuosi. Ja oli elämäni paras juttu mennä siihen pariterapiaan, sillä se selvensi niin paljon ja teki erosta ymmärrettävämmän.

Mikä se eron syy sitten oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävimme ammattilaisen pariterapiassa, jossa ymmärrys syntyi, että ero on nyt paras ratkaisu. Ja kyllä siinä prosessissa meni vuosi. Ja oli elämäni paras juttu mennä siihen pariterapiaan, sillä se selvensi niin paljon ja teki erosta ymmärrettävämmän.

Mikä se eron syy sitten oli?

Se, että toinen ei kyennyt empatiaan ja oli vainoharhaisen mustasukkainen. Muuttui sellaiseksi. Itse oli pettänyt vaikka kuinka paljon. Joku seksiaddikti lapsuuden traumoista.

Kaikissa eroissa on yksi ja sama, yhteinen selittäjä ja syy: henkilö A ei enää halua olla henkilön B kanssa. Niin yksinkertaista. 

Tuo ydintotuus sitten kuorrutetaan mitä erilaisimmilla tarinoilla ja selityksillä, joihin nämä henkilöt itsekin tuntevat tarvetta uskoa. 

Ei poista tosin sitä, että kun omalla kohdalla exä oli neljä vuotta ryypännyt putkeen, niin en enää halunutkaan jatkaa sitä yhteiseloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävimme ammattilaisen pariterapiassa, jossa ymmärrys syntyi, että ero on nyt paras ratkaisu. Ja kyllä siinä prosessissa meni vuosi. Ja oli elämäni paras juttu mennä siihen pariterapiaan, sillä se selvensi niin paljon ja teki erosta ymmärrettävämmän.

Mikä se eron syy sitten oli?

Mitä se sulle kuuluu? 

Mikä helvetin eropoliisi täällä tänään päivystää? Jo varmaan viides aloitus muiden eroamisia koskien. 

Tarkoittaako aloittaja nyt, että miten saisi mahdollisimman tehokkaasti maalattua miehen pahikseksi, että eron syy on täysin hänen niskoillaan ja oma sädekehä säilyy. 

Erosin koska en halunnut olla juopon kanssa.

Miksi miehet opettelee juomaan muttei puhumaan ja kuuntelemaan? 

Eikö teidän aivot riitä jälkimmäiseen?

Olin heikko. Piti valita joko kuolema avioliitossa tai vaino erossa. 

Valitsin eron. 

Ap ei taida paljon ihmisen psyykestä ja parisuhteista ymmärtää, mutta haluaako kuitenkin. 

Kyllä syy oli. Suhteen lopussa ex teki mitä huvitti, osti mitä huvitti. Jätti vastuun kaikesta minulle. Olin aina yksin, hoidin kodin ja lapset yksin, järjestin jopa kodin remontit yksin ja maksoinkin ne.

Ex päätti siirtyä sohvalle nukkumaan, päätti myös ettei häneen enää kosketa. Ei mitään selitystä. Kun yritin kysyä niin irvistäen sihisi "mieti sitä". Näin jälkeen mietittyä ihan järkyttävää. Pitkän suhteen aikana jotenkin totuin siihen, kun exän käytös pikkuhiljaa muuttui. Joku toivo oli, kun pitkään jaksoin sietää.

Koin henkistä väkivaltaa ivan muodissa. Taloudellinen väkivalta oli täysin selvää. Suhteen lopussa maksoin yksin lähes kaiken. Ex panosti harrastuksiinsa. Jotain pieniä laskuja hänelle annoin maksettavaksi ja siihenkin vastaus oli jotain mutinaa ja silmien pyörittelyä. Itse ei vastuuta ottanut laskuista, vaan oli ilmeisesti päättänyt, että minä ne huolehdin. Isot laskut eli vakuutukset, asuntolaina ja ruokakaupassa käynti lankesi minulle. Huolehdin myös kaikki lasten tarvitsemat asiat.

Asioista ei ex suostunut puhumaan. Alkoi irvistely ja häipyi, kun oltiin puheeksi suhteeseen ja perheeseen liittyvää. Eron jälkeen ex häipyi lasten elämästä.

Hän oli suhteeseen alkaessa ns kiltti mies. Eipä olisi uskonut millaista tulee oleen. En ikinä halua olla hänen kanssa missään tekemisissä. Eipä tarvikaan, kun lapsetkaan eivät ole. Lapseni ovat jo aikuisia.