Olen väsähtänyt ja nalkuttava äiti. Jaksamaton ja huono.

Siihenkään ei toki saa tärvääntyä liikaa aikaa. Maksimissaan tunti per käynti. Muuten on jo mies hermot lopussa kotona että missä viivyin.



t. ap

tsemppiä!

Jätät vaan muksut miehelle tylysti ja otat sitä omaa aikaa pari-kolme kertaa viikossa. Käyt vaikka uimassa, lenkillä, kaupoissa kiertelemässä, ystävien luona. Ei tohon muuta apua ole.



Sinäkin tarvitset omaa aikaa jotta akkusi latautuvat.

Minä en kauaa tuollaista katsoisi, miestä en heivaisi välttämättä mutta väsyneenä kiukkuisena varmasti täräyttäisin huutaen että vamasti ymmärtäisi mistä tuulee.



Meillä on kyllä kans sellainen mies kuka osallistuu, pikkasen, ja joskus saa nalkuttaa oikeen toden teolla.



Se on harva kerta kun pystyn miehelle näyttämään että nyt on oikeasti tosi kyseessä, että tajuaa sen oikeasti eikä vaan jäkätä takaisin.



Anteeksi paasaukseni, tunnen vaan sinun puolestasi vihaa, tiedän täsmälleen mitä tunnet.

Jaksamisia ja kirkkaita päiviä sinulle, ota Beroccaa vielä avuksi :)

Hermostumatta, nalkuttamatta (edes tämän kerran) kerrot mikä tilanne on, että et jaksa enää kauaa ja kysy mieheltä, mitä hän ehdottaisi että tilanne korjaantuisi. Ja siitä sitten eteenpäin... Mahdat olla lopussa, kun itsekin kolmen pienen (ja yhden teini-ikäisen) vanhempana, yhdessä miehen kanssa puoliksi kaiken hoitaen olen välistä aivan poikki. Tsemppiä vaan ja iloa arkeen!

Joten en pääse minnekään koskaan ilman lapsia.

Mies on omissa hankkeissaan eikä lastenhoito suju muutenkaan mitenkään, joten jos jätän ne hänelle, on melkein sama kuin jättäisin ilman valvontaa.



ap.

Tottakai saat lapsen hoitoon ja hoitomaksuthan menevät tulojen mukaan.

saisit omaa aikaa

Menisi se taloudellinen tuki mikä on ainoa mitä on? Sitten ei olisi enää edes sitäkään?



ap

Vaikka sinne menetkin lasten kanssa, niin ainakin näkisit muita aikuisia.

Onko vanhimmat lapset jo sen ikäisiä, että voisivat mennä kerhoon? esim. srk. Siis ilman sinua. Keväthän nyt kyllä on ja kerhot kohta loppuu, mutta vaikka syksyä ajatellen.

No, minä en ollut se joka ehdotti eroa enkä sitä ekana vaihtoehtona kannatakaan. Mutta hyvä ystäväni tosiaan sai sitä omaa aikaa vasta kun erosi ja mies " joutui" huolehtimaan lapsista joka toinen viikonloppu.

Vierailija:

10 mitä ero parantaisi mun tilanteessa?

Menisi se taloudellinen tuki mikä on ainoa mitä on? Sitten ei olisi enää edes sitäkään?

ap

Voiko jollekin omat lapset olla niin vieraita, ettei niiden kanssa pärjää kahta tuntia! Uskomatonta.

Sinä päästät miehesi helpolla ja itsestäsi on hyvää vauhtia tulossa juuri tuo mainitsemasi marttyyrinalkuttaja-vaimo/äiti. Ei miehesi sitä vastuuta ja osaansa tekemisistä ota, ellet sitä hänelle anna ja vaikka pakota ottamaan. Ne ovat myöskin hänen lapsiaan!



Tiedän, miten työlästä ja väsyttävää on yksin huolehtia jo pelkät päivät kaikesta, puhumattakaan siitä että päälle tulee vielä ilta (oma mieheni tekee paljon reissuhommia, ts. on lähes joka viikko 1-2 iltaa poissa). Siitä syystä sinun tulee nyt heti tehdä ensin oman asenteen ja käyttäytymisen muutos, jota kautta muutos tapahtuu myös muissa.



Mitä sitten jos paikat ovat mullinmallin miehen hoitaessa lapsia, eikä rutiinit aluksi pelaa? So what. Ei ne lapset siihen kuole ja kantapään kautta se mieskin oppii parhaiten. Relaa vähän, äläkä pidä jääräpäisesti kiinni " huonoksi" havaitsemistasi valinnoista.



Sinä olet nyt juuri väsynyt ja kyllästynyt, ja tuntuisi ehkä kivemmalta vain valittaa omasta olotilasta ja miehestä, mutta valitse mieluummin se toinen tie eli tee jotain! Silloin, kun oma mieheni on kotona ja lapset tulevat (automaattisesti) minun luokseni pyytämään jotain tehdessäni jotain, ohjaan heidät usein isälleen. Alussa ei toiminut, mutta nyt toimii ja lasten isä osallistuu kotonaollessaan täysipainoisesti perhe-elämään. Sillä seurauksella, että mullakin on halutessani mahdollisuus " vain olla" tai käydä illalla jumpassa, kirjastossa, kaverin luona jne.



Te kyllä saatte hoitopaikan lapsille, mutta et tunnu sitä oikeasti haluavan?

Lopeta tuo marttyyrius. Ilmoita miehellesi että otat omaa aikaa, ensialkuun vaikkapa puoli tuntia kerrallaan. Perusteluna perheen hyvä. Jos ei muu auta niin ilmoita, että eroat ja jätät lapset hänelle.



Miksi teillä on kolme lasta, jos " joudut" hoitamaan heidät yksin?



Onko pakko ulkoilla kaksi kertaa päivässä? Unohda muiden tavat ja yleiset tavat. Luo arjestasi itsellesi sopivaa. Kukaan ei pakota ulkoilemaan kahta kertaa päivässä (meillä ainakin ulkoillaan talvella ja kurakelillä vain kerran päivässä.)



Viikkosiivoustakaan ei kukaan käske tekemään. Eikä kahta lämmintä ateriaa päivässä. Minusta voisit keventää arkeasi. Esim. ruokarytmiksi: aamupala, välipala, lämmin ruoka, välipala, iltapala. Siivoat välttämättömimmän. Minä siivoan tunnin verran joka aamu, ja lapset ovat tottuneet siihen että leikkivät silloin keskenään ilman mitään kahinoita.



Mies ei myöskään ole ajatusten lukija, ei minkään asian suhteen. Olet itse vastuussa onnestasi, ja jos joku asia miehessä mättää niin se on otettava puheeksi, oli se miten vaikeaa hyvänsä.



Tsemppiä elämääsi.

Kuulostaa hurjalta, ei ihme että väsyttää.



ota kissa pöydälle miehen kanssa. Jos hän ei muutu, vaadi edes rahaa arjen helpottamiseksi eli rahaa siivojaa, kotiapua, MLL:n hoitajaa varten..



-käytä puolivalmisteita ruuanlaitossa



- onko PAKKO ulkoilla 2 kertaa päivässä?



-laita isommat kerhoon