Millainen on ihmiskäsityksesi?
Uskotko että ihmiset ovat lähtökohtaisesti hyvään pyrkiviä, vai näetkö ihmiset kenties pahoina ja ahneina?
Ja olisi kiva kuulla mihin ihmiskäsityksesi perustuu? Oletko saanut elää lapsuuden turvallisessa kodissa ja sen myötä olet välttynyt traumaattisilta kohtaamisilta, vai oletko juuri kokenut traumoja, joiden myötä suhtautumisesi on muuttunut muihin ihmisiin?
Kommentit (6)
Nuorempana uskoin hyvään, mutta traumaattinen tilanne johti siihen, että on vaikeaa enää luottaa ihmisten hyvään tahtoon
Nuorena olin luottavainen ja uskoin hyvään. Elämä on opettanut epäilemään.
En usko hyvään. Muuten suomalaiset olisivat esim. tuhonneet lupiinit Suomesta. Jokainen voi niitä vapaaehtoisesti kerätä pois.
Suhtaudun tasa-arvoisesti. Mutta ihmisiä tosiaan monenlaisia ja kaikilla ei samat uskomukset tai elämänarvot. Aina pitää ottaa selvää minkälainen ihminen on kyseessä.
Ihmiset ovat yksilöitä: yhdellä on enemmän luontaista hyväntahtoisuutta, toisella taas enemmän itsekkyyttä.
Välttelijänä olen saanut kuulla kotona ja koulutusjärjestelmässämme niin paljon torjuvaa kritiikkiä että perusoletukseni on että ihmisten hyvään tahtoon ei voi luottaa. On aina riski paljastua naurunalaiseksi jos ilmaisen itseäni autenttisesti.