Kannattaa keskittyä ihmisiin joita rakastaa

Minun lähipiirissä juhlat ovat vähentyneet rajusti nyt 2020-luvulla, kun lähipiirissäni ei ole kovin innokkaita naimisiin menijöitä eikä ripillekään ole kukaan lähisukulaisista viime aikoina päässyt, korkeintaan on ollut vain hautajaisia nyt lähiaikoina, viimeksi saateltiin hautaan isäni Eskon serkku Markku Mäntsälässä. Enkä lakkiausjuhlissakaan pahemmin ole ollut elämäni (41 vuotta) aikana. Synttäreitäni on vietetty vuosittain helmikuussa, isäni on leiponut kinuskikakun synttäreilleni, mutta tänäkin vuonna vietin synttäreitäni vain isäni kanssa kahdestaan, kun ei lähisukulaisia näkyillyt mestoilla, ja kun äitini Anne (s. 1950) kuoli 70-vuotiaana 7.9.2021 (olisi täyttänyt 71 vuotta joulukuussa 2022) sairastettuaan sydämen vajaatoiminnasta sekä kärsittyään aivoinfarktin (jonka sai mökillämme Mäntsälässä 25.1.2014) jälkiseuraamuksista ja liikalihavuudesta ja äidilläni oli vielä tupakointi riippuvuutena (isäni toimi äitini omaishoitajana 7 vuoden ajan vuosina 2015-2022). Vielä 2010-luvun alussa oli perinteenä että keräännyimme aina Tapaninpäivän aikaan 26. joulukuuta äitini sisarusten luona vuorotellen, välillä oli lössiä meillä kotona Tapaninpäivänä yksinä vuosina, lapsuudessani 1-vuotiaasta lähtien (v. 1984) vuoteen 2002 kun täytin 19 vuotta, oli aina iso lössi äitini sisaruksia lapsineen viettämässä synttäreitä meillä. 

En tiedä kaipaanko tällä hetkellä isoja juhlia ja sitä hälinää ja huisketta, kun minulla on synnynnäisen sydänvian (diagnosoitu v. 1986, leikkaushoidettu v. 1988 Lastenklinikalla, Helsingissä) lisäksi vuonna 2003 diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä. Olen parastaikaa ammattiin kouluttautumaton sairaseläkeläinen. Tämän asian mieltäminen ei ole kovin helppoa itselleni, kun haluisin olla parisuhteessa elävä palkkatyöläinen ja olusuhan se kivaa jos olisi Alexander Stubbin tulotaso voisi reissata ulkomailla, varsinkin suosikkimaassani Kreikassa ilman että tarvitsisi joka kerta miettiä riittääkö rahat vaiko ei reissaamista varten. 

Eniten miehenä (minä) siinä parisuhteessa naisen kanssa sen yhdessäolon ja yhdessätekemisen lisäksi kaikkein eniten kutkuttaa se alasti oleilu, suuteleminen, fyysinen hyväily ja seksi (yhdyntä) joka on parisuhteen "suola", vaikka ajoittain varsinkin netistä ylitse pursuava naisten alusvaate-, uimapuku- ja bikinikuvasto sekä alastomien naisten kuvat ja pornokuvat ja -videot tympäisee ajoittain (liika on liikaa tässäkin suhteessa) vaikka sitten aina palaan takaisin näiden pariin nettisivuilla viettämään omaa kivaa ja asiaan kuuluu jos on erittäin kiihottava kuvamateriaali netissä niin pakkohan asialle om jotain tehdä, mutta siltikin liika on liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minun lähipiirissä juhlat ovat vähentyneet rajusti nyt 2020-luvulla, kun lähipiirissäni ei ole kovin innokkaita naimisiin menijöitä eikä ripillekään ole kukaan lähisukulaisista viime aikoina päässyt, korkeintaan on ollut vain hautajaisia nyt lähiaikoina, viimeksi saateltiin hautaan isäni Eskon serkku Markku Mäntsälässä. Enkä lakkiausjuhlissakaan pahemmin ole ollut elämäni (41 vuotta) aikana. Synttäreitäni on vietetty vuosittain helmikuussa, isäni on leiponut kinuskikakun synttäreilleni, mutta tänäkin vuonna vietin synttäreitäni vain isäni kanssa kahdestaan, kun ei lähisukulaisia näkyillyt mestoilla, ja kun äitini Anne (s. 1950) kuoli 70-vuotiaana 7.9.2021 (olisi täyttänyt 71 vuotta joulukuussa 2022) sairastettuaan sydämen vajaatoiminnasta sekä kärsittyään aivoinfarktin (jonka sai mökillämme Mäntsälässä 25.1.2014) jälkiseuraamuksista ja liikalihavuudesta ja äidilläni oli vielä tupakointi riippuvuutena (isäni toimi äitini omaishoita

Mikä sua vaivaa? Siis tollasilla maratooniviesteillä tänään trollaat tätä palstaa. Vain tänään? Vai oletko jo aiemminkin harrastanut samaa? Tuo ei ole hauskaa. Tuo ei ole mitään. Yhtään mitään. Miten edes jaksat? Vai copy-peistaatko sä nuo viestit jostain? Vai luotko nuo viestit tekoälyllä? Älä vain sano että ihan itse omin sormin jaksat kirjoittaa noin pitkiä juttuja. Koska kukaan ei jaksa lukea niitä. Ei kukaan.

Etkö sinä rakasta kaikkia?