Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä avioerossa nyt mukamas on niin kamalaa?
23.03.2007 |
Kun sitä pitää av:lla asi taivastella? Vähiten ymmärrän yhdessä pysymistä lasten takia: Lapsille on parempi että vanhemmat eroaa kuin että he pysyvät onnettomassa suhteessa! Jos ei suhde toimi, niin sitten ei toimi, turha siihen on jäädä kärvistelemään. Meillä on kaikilla vain yksi elämä ja siitä pitää ottaa kaikki irti!
Kommentit (6)
muuta kun uskovaisten ja pätemisen tarpeessa olevien av-mammojen mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta mennään hakoteille, jos pidetään eroa ratkaisuna. Ei se ole läheskään aina oikea ratkaisu, vaan pakenemista niistä ongelmista. Väitän, että suurin osa liitoista voitaisiin pelastaa, mutta ihmiset ei sitä enää halua, on helpompaa ottaa ero, etsiä uusi, tuoda samat huonot käyttäytymismallit uuteen liittoon, erota taas...
Mieluummin pitäisi olla niin, että kynnys eroon olisi todella korkea, että ensin yritettäisiin vaikka mitä saadakseen liiton toimimaan!
Jos et, niin älä aloita tällaista keskustelua.
Aviliittoon ei yleensä mennä heppoisin perustein. Ihminen perustaa elämänsä sille liitolle ja sen luomille elementeille. Ja jos ne romahtavat, koko elämä romahtaa.
Jos elämä romahtaa, silloin ihminen romahtaa.
Joskus on parempi erota eikä se edes satu. Joskus se sattuu liikaakin.
Ei niistä voi puhua yleisesti, toisissa tilanteissa se on parempi ja toisissa katastrofi.
- yksi avioero, kaksi avioliittoa
eroon ajaudutaan, kun ei osata/rohjeta jne keskustella asioista ja syistä, jotka ovat pattitilanteeseen johtaneet. Eroa sitten märehditään jälkikäteen, koska nuo asiat ovat edelleen selvittämättä ja sopimatta. Sopuero on kai sellainen, jossa keskustelut on keskusteltu, mutta siitä huolimatta puolisot toteavat haluavansa jatkaa eri teitä.
En halua vähätellä eron tuskaa tietenkään. Kritisoin vaan niitä joiden mielestä yhdessä pitää pysyä vaikka puoliväkisin ja joiden mielestä avioero tekee ihmisestä jotenkin huonon ja epäonnistuneen. Ap
itse ole eroamassa.