Lue keskustelun säännöt.
Miten oppii elämään pienillä tuloilla?
22.03.2007 |
Tai lähinnä sopeutumaan tilanteeseen, ettei mitään parempaa ole näköpiirissäkään!
Elämme ihan mahdottomassa tilanteessa, jossa olemme koko loppuelämän. Miten luopua unelmista, haaveista?
Kommentit (22)
Miten niin loppuelämän? Vai oletteko eläkeiässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tässä onkin lähinnä kysymys unelmien ja haaveiden kariutumisesta, ei voi esim. matkustaa yhtään minnekään, ei voi ostaa mitään ylellistä, hyvä kun riittää jokapäiväiseen elämään raha. Saadaan noin 1200 euroa/kk ja nelihenkinen perhe.
ap
Vierailija:
Miten niin loppuelämän? Vai oletteko eläkeiässä?
Älkää tuomitko ennenkuin tiedätte mistä on kysymys! Elämä on jo muutenkin ihan lohdutonta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SE on aluksi vaikeaa ja ärsyttävääkin, mutta siinä huomaa nopeasti mihin kaikkeen rahaa kuluu - ja siellä on ihan ylimääräistäkin.
Tehkää riittävästi eritelty kirjaussysteemi jossa erotellaan mm. ruoka ja erilaiset extrat kuten herkut, lehdet, jne.
Tapoja on vaikea muuttaa nopeasti, se vie joitakin kuukausia. Kirjanpito ja viikkobudjetin tekeminen helpottavat. Kun saa pihistettyä turhuuksista on välillä varaa ostaa jotain ihan kivaakin.
Tsemppiä! Etkä voi tietää loppuelämästä vaikka nyt tuntuu toivottomalta - mitä tahansa voi tapahtua.
Jos kyse on sairaudesta tms. niin on paljon järjestöjä, joilla on paljon toimintaa, jopa virkistysmatkoja, jäsenilleen. Selvitä kaikki tukimahdollisuudet ja apumahdollisuudet; ei haaveista tarvitse luopua, mutta niitä pitää ehkä muuttaa vähän jos haluaa että voi ne joskus toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdellä kaverilla on ollut tuo tilanne. Velkasaneerauskin kuitenkin loppui vaikka siinä iässä se tuntui loppuiältä.
No jos on oikeasti joku syy miksi ei koskaan voi tienata kuin minimaalisesti, niin pitää ehkä sitten muuttaa asennetta, eli mitkä elämän hienoista asioista on halpoja tai ilmaisia. Lisätään luovuutta ja vähennetään kulutusta. Tuunataan kierrätettyjä sen sijaan että ostettaisiin trendiä valmiina. Sisustuslehtiä ja kaavoja ei tarvi ostaa saadakseen niitä tuunausvinkkejä vaan ne voi lukea/kopioida lehtienlukusalissa tai lainata kirjastoautosta. (koettua elämää, muuten)
Matkaillaan teltalla eikä reittikoneella, hiihdellään kotimetsissä eikä Lapissa. Kesällä eväiden kanssa uimarannalle. Meillä lapsi ei muista käyneensä Muumimaailmassa eikä Legolandissa, mutta muistaa samalta ajalta kesäiset vesisodat parhaan kaverin ja meidän perheiden kanssa uimarannalla. Mietipä sitä.
Ja täytyy ainakin matkusteluhaaveista luopua, ei meidän tuloilla edes säästetä matkarahoja, tai se olisi niin kovan työn takana ettei kannata sen takia vyötä vielä kireämmälle laittaa!
Sitä on vaan niin vaikea sopeutua tilanteeseen, ja tämä ei ole mikään uusi tilanne meillä, on jo ollut yli kaksi vuotta mutta vaikeuksia vieläkin sopeutua!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan se joku muu mikä sen aiheuttaa, katkeroittaa sinut. Työkyvyttömyys, hyvin kallis sairaus?
Vierailija:
Yhdellä kaverilla on ollut tuo tilanne. Velkasaneerauskin kuitenkin loppui vaikka siinä iässä se tuntui loppuiältä.No jos on oikeasti joku syy miksi ei koskaan voi tienata kuin minimaalisesti, niin pitää ehkä sitten muuttaa asennetta, eli mitkä elämän hienoista asioista on halpoja tai ilmaisia. Lisätään luovuutta ja vähennetään kulutusta. Tuunataan kierrätettyjä sen sijaan että ostettaisiin trendiä valmiina. Sisustuslehtiä ja kaavoja ei tarvi ostaa saadakseen niitä tuunausvinkkejä vaan ne voi lukea/kopioida lehtienlukusalissa tai lainata kirjastoautosta. (koettua elämää, muuten)
Matkaillaan teltalla eikä reittikoneella, hiihdellään kotimetsissä eikä Lapissa. Kesällä eväiden kanssa uimarannalle. Meillä lapsi ei muista käyneensä Muumimaailmassa eikä Legolandissa, mutta muistaa samalta ajalta kesäiset vesisodat parhaan kaverin ja meidän perheiden kanssa uimarannalla. Mietipä sitä.
Olen yrittänyt vaihtaa haaveeni sellaisiin joihin on mahdollista mutta vaikeata se on. Tuntuu niin väärältä että meidän asiat ovat niin huonosti, ei olla itse syypäitä tähän. Ei kai sairastaminen ole oma vika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsikää nautinnon lähteet ilmaisista asioista, kuten metsän eväsretkistä ja pulkkamäestä. Ilmaiset jutut ovat monesti paljon mukavampia kuin kovasti maksavat.
Muuttakaa halvemmalle paikkakunnalle, tutustukaa ihmisiin ja auttakaa kun pystytte. Se tulee kyllä takaisin. Ihmiset käyttävät ihan liian vähän " oravannahkakauppaa" nykyään.
vaihtoehtoja on aina. Kun päätät hyväksyä teidän tilanteen eli jätät käyttämättä muut vaihtoehdot, pääset katkeruudestasi. Esim. jos miehesi on sairas, ja sinun täytyy olla perheen ainoa tienaaja. Niin sinullahan on vaihtoehtona jättää mies ja mahdolliset lapset, sekä sitten mennä naimisiin rikkaan miehen kanssa tai puskea itse uraputkessa suuret mammonat.
Jos päätät, että rakastat miestäsi ja lapsianne ja tahdot elää teidän elämää yhdessä perheenä, ei se pienituloisuus enää tunnu musertavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
vaihtoehtoja on aina. Kun päätät hyväksyä teidän tilanteen eli jätät käyttämättä muut vaihtoehdot, pääset katkeruudestasi. Esim. jos miehesi on sairas, ja sinun täytyy olla perheen ainoa tienaaja. Niin sinullahan on vaihtoehtona jättää mies ja mahdolliset lapset, sekä sitten mennä naimisiin rikkaan miehen kanssa tai puskea itse uraputkessa suuret mammonat.Jos päätät, että rakastat miestäsi ja lapsianne ja tahdot elää teidän elämää yhdessä perheenä, ei se pienituloisuus enää tunnu musertavalta.
Mutta jotenkin näkee, että te ette todellisuudessa tiedä miltä tällainen elämä tuntuu. Herää kysymys kuinka moni olisi valmis vaihtamaan osia kanssani, vekkaan etteipä kukaan!
Ei ole kysymys etteikö käytettäisi ns. halpoja huveja, eihän meillä muuhun ole mahdollisuutta, ja etten pitäisi kirjaa tuloistamme vaan siitä että miten voi elää näin koko elämänsä? Ja lottovoittoakin on ihan turha odotella ja sitä paitsi ei rahaakaan lotota.
Miten unelmat rakentuvat uudestaan, ja onko se yleensä mahdollista?
sehän merkitsisi että toivoisi itselle sairautta ja köyhyyttä. Valitettavasti elämä ei ole reilua ja teille on osunut huono tuuri. Katkeruudella olo ei kuitenkaan siitä parane vaan kyllä teidän kannattaa nyt mietti miten elämään saa edes jotain iloa. Jos haaveet on liian isoja, niistä pitää osata luopua. On meidänkin naapurilla paljon sellaista mitä me ei ikinä saada, mutta minä olen hyväksynyt sen asia ja tyydyn osaani.
Vierailija:
sehän merkitsisi että toivoisi itselle sairautta ja köyhyyttä. Valitettavasti elämä ei ole reilua ja teille on osunut huono tuuri. Katkeruudella olo ei kuitenkaan siitä parane vaan kyllä teidän kannattaa nyt mietti miten elämään saa edes jotain iloa. Jos haaveet on liian isoja, niistä pitää osata luopua. On meidänkin naapurilla paljon sellaista mitä me ei ikinä saada, mutta minä olen hyväksynyt sen asia ja tyydyn osaani.
ap
jossa 100% varmuudella joutuu olemaan köyhä koko loppuelämänsä. Ihmeitä tapahtuu!
Etkö voi opiskella itsellesi rahakasta ammattia? Elelette opiskeluvuodet tuilla. :) Perintöä tulossa?
Noh, mikäli tilanne todella on niin toivoton, ettei ole varaa matkustella niin ei auta muu kuin sopeutua tilanteeseen. Hei! Ei läheskään kaikki matkustele missään! Minä tunnen oloni välillä jopa rikkaaksi, vaikka kuussa käteen jää muutama satanen -kaikkeen! En siis osaa kuvitella tilannetta jossa ei olisi varaa esim. silloin tällöin lotota :)
Kun elämää on, niin on toivoakin. Sosiaalitoimistostakin saa harkinnanvaraista tukea, että lapset voivat harrastaa jotakin tai voitte mennä tuetulle lomalle tms.
Elämä on sitä mitä siitä tekee. Jokainen on oman onnensa seppä. Voit päättää, että olet onnellinen nyt. Jos haaveet ovat kalliita etkä voi tulla onnelliseksi nykytilanteessa, täytyy sinun lähteä siitä suhteesta pois.
Hyvin harva ihminen saa kaiken. Esim. sinulla on ilmeisesti hyvä parisuhde. Minä olen yksin kenties lopun elämääni.
Tämä on hassu ketju.
Ilmeisesti ap on ennen ollut varakas, ja nyt " tippunut" alas?
Meillä on taas elämän ollut aina " köyhää" - rahallisesti siis" Jo oma lapsuuteni oli varatonta: äiti yksinhuoltaja ja hyvin pienituloinen kulttuurialan työntekijä, mutta hän oli paljon kotona ja minulla oli hyvä lapsuus.
En itsekään hakeutunut rahan perässä ammattiin, vaan kohta valmistun FM:ksi humanistiselta alalta. Palkkanäkymät keskimäärin siellä 1300-1900 e kuussa... Ja mies samalla alalla. Ollaan nyt jo pidempään eletty niin, että mies saa n. 100 e kuussa (apuraha) ja minä kotihoidon tuen. Eli tulomme jotakin 1600 e kk . Lapsia kaksi.
En ikinä ole ajatellut mistä jäämme paitsi. Joskus kaipaan ulkomaan matkoja, mutta en oieastaan nyt, kun on pieniä lapsia. He eivät matkoista nauti aivätkä niitä myöhemmin muista. Kuten joku sanoi, lapsille jää mieleen toisenlaiset tärkeät asiat ja yhdessäolo. Suomi on ihana maa matkustaa! Katsokaa joku paikka missä ette ole käyneet, ja varmaan ihmetytte!
Minä olen onnellinen siitä, etten ajattele rahaa. Jos tienaisin hyvin (kuten esim. veljeni) niin vaatimustaso nousisi, auton pitäisi olla yhtä hieno kuin työkavereilla ja asunnon yhtä iso. Onneksi en itse ajattele materialistisesti :) Se kai pitää minu onnellisena - ja se, että mieheni on samanlainen. Onni ei ole rahassa - ei toki sen puutteessakaan, vaan ehkä siinä, että osaa olla onnellinen rahan määrästä huolimatta! Tuntuu että rikkaimmat ajattelee eniten raha-asioita...
AP:lle pari vinkkiä:
- millainen koti teillä on? Asutteko hulppeasti. Asunnon voi myydä, vaihtaa pienempään. Kaikki ei tarvitse omaa huoneytta jne.
- asuinaluetta voi myös vaihtaa, muuttaa omiin lapsuudenmaisemiin tms - jos työtä löytyy.
- elintasosta voi AINA tinkiä.
Hyvä tähän tarkoitukseen on esim. Marttaliiton myymä Euronvenyttäjän tilikirja.
Kirjaa pitämällä huomaa, mihin rahat menee ja mistä voi kenties nipistää ja säästää.
Ja pari säästövinkkiä:
Miettikää ilmaisia hupeja.
Ostakaa vain tarpeellista.
jne